Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Jo hän muutamana iltana, kun työstä tuli eikä ollut ruuan murua syödäkseen, ärjäisi: niinhän tämä eläminen on kuin olisi yksi suu lisääntynyt, vaikka olisi vähetä pitänyt. Vaikka Vimpari sen syytöksen sanoi silloin vaimolleen, myönsi hän sen mielessään, että Aapon meno ruuan vähyyteen oli vikana, ymmärsi sen heti silloin ja näki sen todeksi joka päivä.
Mikko oli niinkuin vesi-astia, joka on jo ennestään laitojaan myöten täynnä; jos siihen kaadetaan lisää, ei se sen täydemmäksi tule, vaan vierii laitojen yli. Kun tuomari viimein lopetti lukunsa ja kaikkien eleistä näkyi, että toimitus on lopussa, ärjäisi Mikko epätoivon ja vihan täyttämänä: Minä en ole tehnyt mitään laitonta, minulla ei ole velkaa Lättenperille, se on väärä tuomio.
Minä vastaan hänestä. Rosvot eivät näyttäneet aikovan totella. He jupisivat vihaisesti jotakin siitä, että oli mieletöntä antaa kruunun koirien nuuskia heidän piilopaikkaansa. Mitä nyt? ärjäisi mies. Enkö sanonut jo, että vastaan hänestä? Aseet takaisin, muuten teidät piru perii!
Sinä et ole yleinen syyttäjä, täällä on meillä yleinen syyttäjä, ärjäisi tuomari kädellään osoittaen nimismieheen, joka sekin kasvoista ja silmistä päättäen oli illalla ollut rovastin nimi- ja syntymäpäivillä. Mikko näki mitä tuleva on eikä tahtonut enää jatkaa puhetta puolestaan, sanoi vain kylmästi: Kuunneltakoonhan kuitenkin todistajat.
Pois tieltä, naiset! ärjäisi hänen takanaan eräs tuima tykkimies, joka kiireisesti lykkäsi edellään ruudilla kuormattuja käsikärryjä, ja samassa tunsi rouva Rhenfelt pyörän käyvän hennon jalkansa yli. Hän oli vähällä huudahtaa tuskasta, mutta hillitsi itsensä. Missä kuningas on? kysyi hän. Missäs muualla kuin tuolla Saksansurman luona, vastasi mies.
»Minähän olen sen sulle sanonut sata kertaa, että minä en ole koskaan nähnyt kirjoittamisen taidolla tehtävän muuta kuin vehkeiltävän ja juoniteltavan!» ärjäisi isäntä, ja jatkoi vielä perään: »Mitä sinäkin ja Varpulan Valee nyt teette taidollanne, kun ei teillä ole tilaisuutta vehkeilyyn ja juonitteluun, mitä jo?» »Noo, ei sitä nyt vielä tiedä, vaikka joskus elämässä tarvitsisi.»
"Mitä vahinkoa?" kysyi isäntä, silmät suurena, ja astui Kallen kauhistukseksi kamariin. "Lampiin pudonnut", sanoi äiti pojan edestä, vaikka kyllä hän itsekin sopersi sinnepäin. Tuikeasti katsoi isäntä Kalleen ja tuikeammin kysyi: "Puniko pudonnut lampiin ja kuollutko sinne?" "Tienneekö tuo vielä itsekään", sanoi Kaisa väliin. "Poika, sinulta minä kysyn!" ärjäisi hän kovasti.
Wappu seisoi siinä niinkuin hän ei olisi kuullut eikä nähnyt ja hoiti sairasta. Etkö enää osaa puhua? ärjäisi isä taas hänelle. Wappu mitä olet tehnyt? Näettehän sen! oli hänen lyhyt vastauksensa. Hän tunnustaa sitä! huusivat kaikki hurjasti: Jesus Maria, mikä hävyttömyys! Sinä hirtehinen! huusi Stromminger. Tuommoisenako sinä palaat sieltä ylhäältä isäsi taloon?
Ota hänet, kernaasti minun puolestani, ja katso, voitko pusertaa äyrinkään painolastia isästä, siitä vanhasta saiturista... Mutta niinhän se onkin, olin jo unohtaa, että toinenhan pitääkin komentoa siinä laivassa. Jos olisin kahdenkesken sen konnan kanssa! ärjäisi Penna nyrkkiään puristaen.
Eikä ole! ärjäisi Söderlingska, purkaen siihen kaiken kiukkunsa ja kaiken mielensä murheen. Sillä kylellään maaten, mille kerran oli heittäynyt, nukkui Söderlingska isoon päivään, kunnes heräsi miellyttävästi pääskynpoikain sätkätykseen, emon tuodessa niille ruokaa ikkunan aukkoon, niissä ne istuivat rinnakkain päiväpaisteessa, kohta valmiina lentoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät