Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
He katselivat tätä synnytystä aivan kuin olisivat nähneet omenain putoavan maahan. Kirkkoherra Tolbiac jäi ensin ällistyneenä seisomaan paikalleen, mutta sitten valtasi hänet hillitön raivo, hän kohotti ison sateensuojansa ja alkoi sillä huitoa minkä jaksoi lapsilaumaa.
Vanki kuultuaan tuomionsa, sanoi: "Minä vetoan." Kuningas, ällistyneenä, sanoi: "Kehen sinä vetoat?" Vanki vastasi: "Filipistä, silloin kun hän ei kallistanut korvaansa, Filipiin silloin, kun hän kallistaa korvansa."
Epäilemättä, epäilemättä, sanoi luutnantti hieman ällistyneenä tästä äkillisen suorasta puheesta. Mitä herra luutnantti oikeastaan aikoi sanoa? kysyi konttoristi tullen jälleen hajamieliseksi ja vilkaisten useasti taakseen. Aion tehdä muutamia kysymyksiä neiti Palmin suhteen, virkkoi edellämainittu. Tehän olette lapsuudenystävä hänen kanssaan? Jos hän on niin sanonut, on se totta, myönsi Albert.
Hän katseli ällistyneenä Sakrista, kääntyi ukkoon päin, joka raotteli silmiään ... ja siinä purskahti akka kihisevään nauruun. Kysyi vilkkaasti, mitä tulija tahtoi ... ja purskahti taas nauruun, peitellen kädellä silmiään ja suutaan. Sakrista alkoi närkästyttää. Mutta asiastaan hän sai toki selvän.
Hän katseli hiukan ällistyneenä ympärilleen ja huomasi samalla nuoren tytön, joka seisoi samalla paikalla oven luona kuin hän itse äsken. Sillä oli pienenpyöreät, vehmaat kasvot, vaalea palmikko riippui hartioilla ja hän tähyili avoimin, reippain katsein kirjavaa, tungeskelevaa joukkoa. Mahtoiko tämä nyt olla oikea?
Myöskin hänen pukunsa, joka ei ollut puhdas eikä siisti, todisti kylläksi kaunopuheliaasti puuttuvaa hoitoa ja huolenpitoa, ja teki hänen näkönsä vieläkin kamalammaksi. Eversti Stålsköld seisoi hetken äänetönnä, ällistyneenä, nähdessään kuinka perinpohjin tuo ennen niin hieno hovimies oli muuttunut.
Johannes jäi ällistyneenä kynnykselle hänen jälkeensä katsomaan. Hänen oli niin paha olla, että hänen teki mieli itkuun purskahtaa. Eikä siitä myöhemminkään tahtonut tulla sen enempää. Johannes huomasi pian, ettei Liisa ollut mitään hänen suhteensa tarkoittanutkaan.
Tällä ei ollut muuta vaatetusta kuin pitkät, valkoiset hiuksensa, jotka kokonaan peittivät haamun, niin ett'ei muuta näkynyt kuin pienet, ryppyiset kasvonsa ja vähäiset kuihtuneet jalkansa. No, poikueni, virkkoi se, tule nyt minun kanssani, hetki on tullut. Mikä hetki? kysyi paimen vallan ällistyneenä. Naimisemme hetki, vastasi nainen; olethan luvannut ottaa minut vaimoksesi.
Armo sanoi vain: "Herra Jumala!" ja tuijottaen poikaansa, hän varsin ällistyneenä ja ristissä käsin äkkiä istahti alas sohvaan. Eversti seisoi silmät pystyssä, ja suullaan hän teki kummallisen muikerruksen, mutta ei puhunut mitään. Jonkunlainen ahdistava, levotoin hämmennys valloitti seuraa.
Herran nimeen, kootkaa toki porvaristo!» «Kuinka? Mitä? Kuka?» kysyi raatimies ikäänkuin unen pöpperössä avaten silmänsä seljälleen, «olisiko hän...» «Niin, varmaankin hänen kuninkaallinen korkeutensa itse, ellei mahdollisesti hänen majesteettinsa!...» «Herra Jumala!» huudahti raatimies yhtä ällistyneenä kuin jos raatihuone olisi kaatunut maahan.
Päivän Sana
Muut Etsivät