Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Puusirkat: oikeammin laulukaskaat; nämä ovat Cicada-sukuun kuuluvia n. 10-30 mm pitkiä, puiden ja pensaiden lehvillä eläviä kalvosiipisiä hyönteisiä, joiden koiraat saavat aikaan kimeätä sirisevää ääntä, mikä kreikkalaisista oli erittäin miellyttävä; pitivätpä he niitä joskus pienissä häkeissäkin. Helenēn ja Menelāoksen tytär oli Hermiónē.
Lähen tästä, kun lähenki, Toisen lähtevän keralla, Kanssa toisen karkulaisen: Lähen pois talosta tästä, Ison saamasta salista, Veikon kestikellarista, Sykysyisen yön sylihin, Kevähisen kieran päälle, Jottei jälki jäällä tunnu, Jälki jäällä, tiera tiellä, Jalan isku iljangolla, Hangella hamosen toimi, Helman hiepsintä lumella; Ettei äiti ääntä kuule, Iso ei kuule itkuani, Ikävissä itkeväni, Parkuvan pahoissa mielin.
Mikä se risahteli ja mikä se vilahteli sieltä? Joku seisahtui ja hän seisahtui kanssa kuulostamaan. Se oli naapurin mullikka, joka nähtävästi kulki samoilla asioilla kuin hän itsekin. Ne lähenivät molemmat aitaa, katsoa maurottivat vähän aikaa toisiaan, eivät ääntä päästäneet kumpainenkaan, mutta ymmärsivät toisensa täydellisesti. Hän alkoi taas kulkea ja möristä kulkiessaan.
Pian se oppi tuntemaan "Gran' mère'in" ääntä ja kääntyi usein äidin rinnalta, ojentaen kättänsä Reine Allix'ille. Se kasvoi kauniiksi ja vahvaksi ja koko seuraavan talven eli se kuin metsä-hirvi tai leikitteli kuin pieni penikka Reine Allix'in jaloissa uunin vieressä.
Wietelty, wietelty minä olen, julmasti wietelty ja petetty mutta miksi minä annoin itseni wietellä? Miks'en totellut sitä wienoa ääntä, mikä tuntui aina sydämessäni ja sanoi asian wääräksi? Miksi koetin waientaa ja nukuttaa sitä? ei se ole muiden syy, oma wikani se on nyt sen tunnen ja tiedän, mutta nyt on jo myöhäinen. Woi minua onnetonta! minä en woi kestää tätä kauheaa tuskaa."
Mitä se haittaa, että Klairon onkin köyhä, koska hän kuitenkin julistetaan maa-kreivittäreksi? Ei, ei! Ei yhtään kyyneltä, ei yhtään valitusta! Ei kukaan saa aavistaakkaan sitä, millainen häviö minua on kohdannut tänä päivänä. Ei kukaan mutta", keskeytti hän taaskin itseänsä. "Enkös minä kuule maa-kreivin ääntä alhaalta linnan pihasta? Eikös siinä aja vaunut esiin?"
Se oli seisahtunut, kun ei emäntä ollut sitä käymään vetämässä. Lauri istui kauan vuoteen reunalla. Hän ei ajatellut, hän vain kuunteli, hän odotteli tuskallisella rauhattomuudella jotakin ääntä kuullaksensa, jospa sitte emäntä itse tulisi haudastaan takaisin taikka nimismies saapuisi murhaajaa kahleisiin panemaan. Mutta ketään ei tullut, kaikki oli ääneti.
Yhtä ja toista ääntä ja mässäystä kuuluu joka haaralta. Pimeä on kuin "säkissä", vaikeata olisi tuntea ystävätä vihollisesta.
Tuon tuostakin häiritsee heitä kuitenkin aina jonkun issikan ajopelit, joissa puolihumalaiset, huojuvat herrat yömatkoilta kotiin ajaa ramuuttelevat ja ilon ylimmillään ollessa ääntä pitävät.
Tuskin peipon ääntä kuuli, Kevät vast' on tulossa, Joskin kuuli, niin hän luuli Peipposeksi varpua; Vietettynä tunteiltansa Todeks' otti unelmansa. Luonnon taulun tuskin näki, Lumessahan luonto on, Keijukaiset, luonnon väki, Ann' ei loistaa kukaston, Kun ei poiss' oo kirsi maasta Nurmen juurta raatamasta. Mistä ilo suurenlainen?
Päivän Sana
Muut Etsivät