Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Hänen äänessään ei ole niin mitään, joka ilmoittaa, että hän taitaa muita kieliä kuin omaansa; eikä hänen käytöksessään myöskään mitään, joka osottaa vähintäkään taipumusta lahkolaisuuteen taikka puolettomuuteen. Hänessä ei liioin ole mitään hienostuneen ladyn jälkeä, ja häntä luulisi pikemmin kainoksi ja araksi. Meidän täytyy tehdä parastamme, niin että hän tuntisi itsensä meillä perehtyneeksi.
»Ka talvi!» lausui Vimparikin tallista ulos pistäytyessään, ja hänenkin äänessään oli samaa suosiollista sointua kuin muittenkin, vaan suu ei mennyt hymyyn eikä silmät kirkastuneet niinkuin muilla. Se oli sunnuntai. Ja kaunis päivä tuli silloin.
Hänen matalassa, sointuvassa äänessään oli myöskin jotain lumoavaa, samoinkuin hänen liikkeissään ja liukuvassa käynnissään. Kun hän puki lasten päälle, kun hän siivosi huonetta tai ompeli, näytti siltä kuin olisi hän hyväillyt liikkeillään kaikkia esineitä, niin miellyttäviä ne olivat.
"Minä olisin teille, Sary Ann, kiitollinen, jos tämä asia saisi jäädä tähän", hän sanoi tyynesti. Mutta hänen äänessään oli lujuus, jonka vaimo käsitti. "Te olette varmaan kumpikin puolikuolleena nälästä", hän sanoi. "Minun täytyy paikalla ruveta illallista hommaamaan." Ja hän lähti lieden luo ja täytti kattilan.
Hänen äänessään oli jotain outoa, joka herätti Annassa aavistuksen siitä mitä Hart ajatteli. "Ei, ei vielä", sanoi hän hätäisesti, mutta lisäsi sitten tyynesti: "Elä kirjoita minulle, Olli, ennenkuin pyydän. Lähetän tietoja itsestäni tädille, jolta saat kuulla kuinka voin. Ja sitten sitten kun olen terve taas sitten kaikki selviää."
Koskaan ei nähty hänen hymyilevän, vaan hänen laihoilla kasvoillaan väikehti sen sijaan jonkunlainen erakkomainen vakavuus ja hänen äänessään oli aina sama määrätty sävel, joka ei kohonnut eikä laskenut.
Kero-Pieti oli jo ikämies, lyhyenläntä; pienet, mustat silmät kiiluivat, ja hyväntahtoiset kasvot hymyilivät. Hän oli rivakka liikkeissään, ja hänen äänessään oli miellyttävä sointu. Tervehdittyään Iisakkia laestadiolaisten tavoin laskien kätensä toisen olkapäälle hän hyppäsi ketterästi reestä ja lähti nousemaan sisälle.
"Joko sinä sait raippasi?" Tyttö heittäytyi taasen hänen jalkoihinsa, suuteli hänen togansa lievettä ja virkkoi: "Oi, kyllä, herra! Sain! oi, kyllä, herra!..." Hänen äänessään soi ilo ja kiitollisuus. Varmaan hän luuli, raipat saatuaan, olevansa oikeutettu jäämään tähän taloon. Petronius ymmärsi hänen ajatuksensa ja hämmästeli orjattaren intohimoista vastarintaa.
Me tulemme Jörgenin kanssa niin erinomaisen hyvin toimeen täällä, me kaksi.» Hänen äänessään tuntui katkera sävy. »Lähteäkö, minä? Kyllä sinä tiedät hyvin, etten minä sitä tee, Jakob... Mutta olet niin kovin arka heti, milloin luulet minun vähänkin kajoavan tuohon verrattomaan Berveniin.»
Ester seisoi liikahtamatta ja katseli häntä, mutta sydän sykki kiivaasti ja selittämätön tuska kuristi kurkkua. "Ester!" Mikä kumma sointu oli hänen äänessään, joka sai Esterin vavahtamaan? Se oli kuin hukkuvan huuto; tuo selvästi ja kuitenkin vain kuiskaten lausuttu sana oli avunpyyntö...
Päivän Sana
Muut Etsivät