Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Nähdessään äitinsä taittavan hänelle suuren palasen leipää, naurahteli Heikki, ja kun äiti levitti vielä voitakin leivän päälle, silloin hän oikein ääneensä nauroi. Mutta saatuaan voileivän toiseen käteensä ja piimätuopin toiseen, ei hän enää nauramaan joutunut. Näin hyvin päättyi satu pikku Heikistä.
"Akka-pahus", mutisi Sten itsekseen mutta ääneensä ei uskaltanut lausua mitään niin törkeätä, vaan virkkoi: "Minun on vaikea antaa hänelle anteeksi, että hän toruu pikku lemmittyäni.
Gagin otti minut ystävällisesti vastaan, nuhdellen minua kohteliailla sanoilla, mutta Asja oli tuskin nähnyt minut, ennenkuin hän tahallansa, aivan ilman aihetta, rupesi nauramaan ääneensä ja tapansa mukaan heti juoksi pois. Gagin joutui hämille, soimasi häntä mielipuoleksi ja pyysi minua antamaan hänelle anteeksi.
Katarina ei voinut sanaakaan vastaukseksi saada. Hän tuijotti vaan Gerdaan, niinkuin hän olisi katsellut lohduttavaa taivaan ilmiötä. Niin, se on kuten sanoin, jatkoi tämä. Etkö sinä tahdo seurata minua? Tyttö syöksyi ääneensä itkien hänen jalkoihinsa. Gerda nosti hänet ylös, pyyhkäsi lempeästi hyväillen hänen kaunista otsaansa ja sanoi: Lapsi raukka! Rauhoitu nyt ja laita kapineesi kuntoon.
Kapteeni oli ilmeisesti saada raivokohtauksensa. Mutta Kerttu ehti ennen. Viisi minuuttia oli kulunut. Hän heittäytyi suulleen maahan, pani kasvonsa käsivarsien päälle ja alkoi päätänsä heilutellen ääneensä itkeä, surkeasti voivotellen lasten ja hänen omaa kohtaloansa, kun nyt jo ihmiset melkein sylkevät heitä, ja paljon muuta semmoista sanoi, mitä vaan saattoi kiireessä keksiä.
Kun hän huomasi, että hänen edessään oli totisesti särjetty ja katuwainen sielu, murtui hänenkin mielensä. Kyyneleet nousiwat hänen silmiinsä, kun hän otti miestä kädestä kiinni ja sanoi: "Paljon on meillä kaikillakin syntiä mutta Jumalalla on paljon enemmän anteeksi antamusta, kun pakenemme Hänen Poikansa ansion turwiin." Tämä waikutti mieheen niin, että hän melkein ääneensä itki.
"Ole näkevä, uskosi auttoi sinua, mene rauhaan" sanoi hän ääneensä ja vaipui sitten raskaasti takaisin patjoille. Rouva Bergendahl laski hiljaa kätensä hänen sydämmellensä. Se ei sykkinyt enää. Nyt on Leena näkevä sanoi hän juhlallisesti. Sinä olet hänen lunastanut, Herra, Sinä uskollinen Jumala.
Mutta etkö luule, rakkaani, että ottamalla hyvän tahdon avuksesi voisit voittaa nuo luonnonesteet ... tukkeja ja kiviä ei ole niinkään mahdoton järkyttää sijoiltaan..." "Mutta monet kivet täytyy silloin räjähyttää rikki", vastasi Sven ja hänen ääneensä tuli outo, synkkä sointu. Ester huokasi syvään.
Oli sitten peittänyt minut tyynyihin, matrassiin ja lakanoihin, ja sanonut: On se vaimo niin monta ryyppyä Paavolta nielaissut. Sill'aikaa hänen vaimonsa oli oma poika laahustanut nurmelta minun asuntooni, että vaihdoksissa vietettiin tuota jumalatonta syys-yötä. Poika oli silloin ääneensä itkenyt siivo poika ainakin vielä siihen aikaan.
Sitenpä hän myöskin kykeni lohduttamaan ja rauhoittamaan vaimoansa, joka välistä vaikeroi ihan ääneensä. Kohta sitte tuli rouva Shelby. Hänen kalpeista kasvoistaan näkyi surua ja sääliä. "Minä tulen ottamaan sinulta jäähyväsiä, Tuomo", alkoi hän kyynelsilmin puhua.
Päivän Sana
Muut Etsivät