United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Koetetaanpa sitte», sanoi luutnantti ääneensä, mutta kuiskasi Helylle: »Torju pois luotasi tuo poika, minä en kärsi hänen laulujaan.» »Mitä minä teen? Joka päivä hänelle sanon, etten hänestä huoli, mutta hän tekee kiusaa vain.» Tämän sanottuaan hän taas riensi leikkaamaan.
"Te saatte pitää huolta toisesta insinöristä", kuiskasi rouva Dahl jalomielisesti minulle. "Kiitos!" kuiskasin takaisin, "mutta minusta tohtori olisi " "Ei, ei ikinä!" huudahti rouva Dahl vallan ääneensä, mutta selitti sitten lempeästi, kun koko seurueen silmät kääntyivät meihin päin: "Me väittelimme vain ilmasta."
Suurempaa mielihyvää he eivät olisi voineet hallitukselle tuottaa, sillä kansa, tuo talonpoikien harmaa joukko, ikävöi kiihkeästi "suurta sanaa suuressa kokouksessa", ääneensä valittaakseen virkamiesten sorrosta ja uhkaavasti vaatiakseen "maata ja vapautta".
Tässä nähtiin näet kaupungin vanhimmat; olipa vaivaishoitokunnan jäseniä ja pormestareitakin tässä kunnioitettavassa seurassa. Kaikki otsat olivat harmin ja huolen rypyissä, ja he puhelivat keskenään pikemmin kuiskuttamalla kuin ääneensä.
Huomasin että opettaja Touhion halveksiva hymähdys ei tuntunut aivan epäonnistuneelta tohtori Vuoresta. Hän loi minuun nopean katseen, joka näytti sanovan että "kyllä hän sentään jotain näkyy ymmärtävän." Mutta ääneensä hän virkkoi jalomielisesti: "Onhan tohtori Kallio varsin ansiokas tiedemies." "Soo-oh", virkkoi opettaja Touhio säälivästi.
Olavista tuntui niinkuin viulu olisi nauranut loppumatonta, korvia vihlovaa ilkkanaurua, niinkuin kaikki nuo ihmiset olisivat nauraneet ja hyppineet kilvan hänen häväistystään. »Ei, loppu tästä helvetistä tulla pitää, ja heti!» huudahti hän ääneensä, syöksyen kamarista ulos ennättämättä edes ajatella miten lopun tekisi.
»Roopin poika? Mikä se Roopin poika on?» Kyselijät olivat ivallisia, muutamat ääneensä nauroivatkin luullen, että Santeri koettaa heille syöttää pajuköyttä. Mutta Aukusti alkoi osotella käsillään kirjan paksuutta, pituutta ja leveyttä ja sanoi nimeksi: »Roopin poika Kruusoe.»
Nyt huusi hän ääneensä: "poistu minusta saatana!" ja hermottomana, masennettuna hän heittäysi sohvalle, kätkien kasvonsa. Vaan ummistaen silmänsä näki hän ikäänkuin pieniä tulikieliä, jotka hänen silmälaudoistaan hohtivat, kokoontuen, hajoten, kunnes yht'äkkiä pimeässä, ummistettujen silmiensä edessä luki sanan: lähde!
Hän otti aapiskulunsa käsiinsä ja rupesi lukea tankuttamaan, mutta lukemisesta ei tahtonut tulla mitään. Jokainen sana ja lause, jokainen rivi näytti vaan hänen silmissään yhtäläiseltä ja sisältävän lauseen: tulisikohan minustakin vielä mies? "Tulisikohan minustakin vielä mies!" pääsi häneltä viimein ääneensä.
Hän kyseli matkastamme ja me kerroimme hänelle siitä niin vilkkaasti ja kaunistelemattomasti, että hänen, tuon ankaran kenraalin, jonka läpitunkevan katseen edessä pataljoonat vapisivat, hänen täytyi ääneensä nauraa meidän jutuillemme.