United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta kellon ensi lyönnillä taukosi äkkiä hälinä ovensuussa ja äänetöin mielen jännitys valtasi väkijoukon. Hetken ankara vakavuus rammistutti liukkaimmankin kielen, kun tuomari ja oikeudesto täsmälleen määrätyllä tunnilla astuivat sisään ja tuomari, sittenkuin kaikki olivat istumaan ruvenneet, selkeällä äänellä antoi käskyn kanteenalaisten saapuville tuomisesta.
Sidvallin mielestä oli tällaisten olosuhteiden vallitessa sekä pastorille itselleen että muillekin parasta, että hän pysyi poissa kokouksesta, semmoisesta kuin tämä, johon osaaottajat olisivat mitä tuttavallisimmassa suhteessa toisiinsa; hän itse ei muka hyötyisi mitään siitä mitä puhuttaisiin, eikä voisi teeskentelemättä ottaa osaa keskusteluihin, toisia taas hänen läsnäolonsa ja hänen äänetöin arvostelemisensa häiritseisi.
Ja nuoli, mikä poisti tuntehet Nuo taivahaiset, ylpeyteni On äänetöin ja himot liekkiset, Kuin usvaan kietoo raukan syömeni Saisinko vielä lapsiajan armaan, En päästäisi, vaan pitäisin sen varmaan! Iidalle. Kellä onni oiva oisi, Jollei onnen enkelillä, Kelle Luoja lahjans' soisi, Toist' ei näillä kuuluvilla, Jonka toivois onnekkaaksi, Niin kuin Iida, onnen lapsi!
KUNINGATAR. Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha ha! Naurakaa minulle; mutta muistakaa, mitä tämä äänetöin, innokas rakkaus on tehnyt teidän puolestanne näiden työlästen vuosien kuluessa, sill'aikaa kuin te huoletoinna saitte tanssissa kuin vaarassakin pyöriä. Pilkatkaa minua ja heittäkää minut pois, kuin nuo muutkin, sitähän te tahdotte!
Seuraavana aamuna menivät Morsa ja Sveru rustitilallisen karjaa paimentamaan. Heillä oli hyvät eväät ja lämpöiset vaatteet. Lehmät ajettiin kepinlyönneillä niitylle, joka jälleen oli kuihtunut ja kellastunut, ja kun karja oli aituuksen sisäpuolella, istuivat Sveru ja Morsa syömään aamiaista Syynen hävitetyn talon viereen. Kanto seisoi siinä vielä; se oli harmaa, vanha ja äänetöin.
Eräänä päivänä hän sanoi minulle: "Sinä olet ystävällinen ja äänetöin kuin luonto, sinun seurasi tekee minulle hyvää". Koska en ikänä ainoallakaan kysymyksellä koettanut tunkea hänen sydämmensä salaisuuksia urkkimaan, näkyi hän kokonaan unhoittavan, että hänen ympärillään oli muuta kuin luonto, jonka helmaan ei onnettominkaan olento pelkää suruansa sulkea, ja tämä ystävä hänelle usein onkin uskollisin ja paras lohduttaja.
Svante April, poikaveitikka, äänetöin henkilö. Kaiku, poika, jolla on torvi. Prinssi Florio, metsänkuningas, valepuvussa. Perhonen, poika. Korennoinen, tyttö. Kaksi sinivuokkoa, äänettömiä tyttöjä. Käki, poika. Koululapset poikia ja tyttöjä. Näyttämönä on metsä. Molemmat sinivuokot nojautuvat nukkuen puun runkoa vastaan. Svante! Minun korini! Minun kukkaiseni! Hän on kömpelö ja hengästynyt.
Minä en kääntänyt erityistä huomiota tähän tyttöön; hän oli huimapäinen, vikkelä ja äänetöin kuin pieni eläin, ja niin pian kuin minä astuin isäni lempikamariin, suureen ja synkkään huoneesen, jossa äitini oli kuollut ja jossa päivälläkin paloi kynttilöitä, hän heti kätkeytyi isäni vanhanaikaisen nojatuolin tahi kirjakaapin taakse.