United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minua kummastutti tuo kukkien wastakohta huoneissa wallitsewan muun järjestyksen suhteen. Waikka oli kewätkesä, ei myrttikään näyttänyt wielä mitään elon merkkiä ja ruusu oli peräti kellastunut ja kuihtumaisillaan.
Toinen heistä oli nähtävästi talon hoidokkaita, kellastunut ja turmeltunut vaikeasta raskaudentilasta. Toinen taas, joka myös odotti synnytyshetkeään, oli nähtävästi äsken sopinut kätilön kanssa siitä, että hän muuttaa taloon seuraavana päivänä. Hän kyseli paljon, tahtoi tietää, oliko täällä hyvä olla, millainen oli ruoka ja hoito.
Ja kun tuuli, jolla oli kiire, koetti hädissään tempautua irti tästä odottamattomasta esteestä, huojuivat oksat kovasti ja koko runko notkahteli. Tuuli ulvoi ja koivu natisi. Lehvistössä kävi kova kohina. Mutta koivu piti puolensa. Silloin tällöin irtautui kuitenkin joku yksinäinen kellastunut lehti. Ja tämän onnettoman valitsi kiukustunut tuuli nyt uhrikseen.
Seinillä riippui muutamia vaalistuneita, perittyjä tauluja: kärpäsien likaama, kellastunut vaskipiirros, kuvaava sotalaivaa, jonka alla oli kirjoitus: "Kenraalikuvernööri Svardecroon, Batavia 1720," sekä taulu kuvaava Kaarlo Juhan'ia Dennewitz'issa.
Ei vastausta. Provasti kumartui hänen puoleensa. Hyvä Jumala, hän on kuollut! Aleksander Horn istui kuolleena, kangistuvassa kädessä se kellastunut paperi rypistyneenä.
Paperikääryssä oli joukko suuremman ja vähemmän arvoisia setelejä, jotka olivat nauhalla kiinni sidottuina ja niiden ympärillä oli ohut paperipalanen, joka oli kellastunut ja tahraantunut paljosta sormien koskettelemisesta.
Ankarasti Tapiolan kannel kaikuu; Lempeen koivun seppele, tuo kellastunut, Alas riistotaan ja lehdet sinkoilevat Ympär' avaruutta, koska myrskyt riehuu, Kosket kuohuvina jyskyy, paimensavu Niitun kantoisella kummull' levotonna Tuonne tänne kiertelee, ja kurkiliuta, Niinkuin lumiaura, sineyttä kyntää, Kiirehtien päivän maihin helteisihin.
Marssu virkkoi Veerulle: "olisipa se aika saantia, jos saisimme kuin Syyne, mitä mieli tekee, kun vaan toivomme itsellemme." "Jaa-a", sanoi Veeru. "Minä tulen mukaan!" Toisena aamuna menivät Marssu ja Veeru paimentamaan rusthollarin karjaa. He olivat varustaneet itsensä lämpimillä vaatteilla ja hyvillä eväillä. Lehmät ajettiin piiskan lyönnillä niitylle, joka jälleen oli kellastunut ja kuihtunut.
Siellä täällä oli lehti jo kellastunut niemen nenään tai saaren kupeelle. Pilvet olivat paenneet taivaan ylimmälle laelle varjottomiksi hattaroiksi; tyyni järvenpinta viiruili koleasti ja sorsat lentelivät rauhattomissa parvissa korkealla ilmassa. Ohi mennessään yksi ja toinen laskeutui kaislikon reunaan, sitä pikemmin jälleen lähteäkseen.
Sanoivat muutamat, että tänne jäämme, turha on pyrkiä sinne, mistä ei maata kuulla eikä ole missä siipeänsä lepuuttaa. Mutta lahti oli nyt niin mutainen ja matala ja tukehduttavan ahdas, ja vetelä niitty uhkui värisyttävää usvaa eikä aurinkokaan enää lämmittänyt niinkuin ennen, ja kaisla oli kellastunut, lehdet puista pudonneet.