United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Usein olen tehnyt ne niin pimeässä, etten enää ole voinut nähdä siiman viriä veden pinnalla... Saisi se nyt ottaa, saisi koski nyt tehdä minulle viimeisen palveluksen, kohtahan se pääsee minusta rauhaan yhdeksäksi kuukaudeksi. Tulisit vaikka sinä, joka siellä juuri pomppasit ilmaan.
Milloin oli Marja kokassa soutamassa, milloin Shemeikka, mutta aina silmä silmässä, katse katseessa, hymy hymyä houkuttelemassa, hellä sana aina päättämässä iloiset puheet: »Oletko minun?» »Elä kysy!» »Onko hyvä?» »Kysyt, vaikka tiedät.» Ja kun ei puhuttu, vaan äänettöminä soudettiin, ei Marja päästänyt ajatuksiaan edemmä laineen viriä, jonka venhe teki veteen: missä se jälleen haihtui, siinä haihtui entinen elämä, missä se kokassa kohahteli, siinä kohahteli uusi, eikä hän tahtonut koettaakaan sitä edempää kuunnella. »Oletko minun, Marja?» »Elä kysy.» »Sanohan kuitenkin.» »Tiedäthän sen, Shemeikka.» Ja samaa unta oli yhä maihin nousut, kulku soiden poikki ja kävely pitkin hiekkaisia harjuja honkien alla uusiin vesiin, missä oli lahdelmissa aina uusia venheitä kuin matkanhaltijain heille varta vasten kätkemiä.
Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo mie ruhoin ruohtimeni, Sekä tapoin tappurani." Kynteli kovin kysyvi, Paavali pajattelevi: "Joko on kankaita kuottu, Alotettu aivinoita?" Vastavi viriä vaimo, Sanovi hyvä emäntä: "Jo on kankahat kuteella, Sekä aivinat alulla."
Tätä äitiänsä kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä lapsellisella rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsän nahoista sai, sillä hän oli viriä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen talon tarpeita varten, kuitenki sillä välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman.
Entäs kuin tämä isämme Soisi meiän Suomenmaalla Lapsilaumansa olevan Suloisella suosiolla, Rakkahasti, raittihisti, Kukin viriä virassa, Ahkeroia ammatissa, Että kaikki katseleisi Pienen muuraisen mukahan, Miten se työssänsä meneepi, työt ja päivät yrittääpi.
Milloinka on suomalaisessa kirjallisuudessa ennen uusi henkilö esitetty sellaisella mahtavalla taiteellisuudella kuin Juha ensimmäisine itsepuheluineen: »Pitipähän taas epäsovussa erottaman» jne.? Ja samanlaisia ehjiä jaksoja myöten jatkuu esitys loppuun asti, kohoten toisinaan, kun kuvien runollisuus kasvaa, silmiä huikaisevaan ihanuuteen: »Ja kun ei puhuttu, vaan äänettöminä soudettiin, ei Marja päästänyt ajatuksiaan edemmä laineen viriä, jonka venhe teki veteen, missä se jälelle haihtui, haihtui entinen elämä, missä se kokassa kohahteli, siinä kohahteli uusi eikä hän tahtonut koettaakaan sitä edempää kuunnella.»
Meren möyryntä kuului ulkokareilta sitä selvemmin, kuta enemmän tyyntyi ja aikaa kului. Kun pihalla lakattiin liikkumasta, nousi hän ja lähti ulos. Helga vielä valvoi, koska sen ikkunasta näkyi valoa. Oli tyyntynyt kokonaan. Ei ainoakaan lehti lepattanut pihlajassa navetan nurkalla. Ei yhtä viriä värähtänyt satamalammikon pinnalla.
Kaikki on hiljaa aivan kuin itse yön hiljaisuus. Tuo on tiedustelija, joka tutkii, onko vaara uhkaamassa. Ei, ei näy mitään vaaraa. Eläin liikkuu, sen ilmaisevat kimaltelevat, renkaanmuotoisina leviävät laineet. Kas tuossa näkyy useampia päitä ja useampia viriä, ne liikkuvat ja lähestyvät toisiaan. Päät katoavat veden alle, toisia sukeltaa esiin.
Käyneet Eläintarhassa, katselleet petoja, surkutelleet elefanttia, pelotelleet toisiaan jalopeuroilla ja nauraneet katketakseen giraffin koomilliselle juhlallisuudelle. Ja olleet onnelliset. Ei pilveä taivaalla, ei etäisintä viriä, joka olisi voinut myrskyä ennustaa. Tällaisia päiviä ei heille enää sattunut usein.