United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kumarsin, pyysin vielä tuhannen kertaa anteeksi käyntiäni ja lähdin. Vaan kun varovaisesti käsikopelolla kulkien olin päässyt portaita alas, silloin oli jo Herman Vikberg kintereilläni.
Kun isäni sen ajan tapaan lähti matkoille eli, kuten silloin sanotuin, kulki kisällinä, seurasi Vikberg hänen mukanaan. He kulkivat laajalti, joutuivat Suomeenkin, jossa Vikberg taas tapasi samaa kieltä, jota lapsuudessaan oli puhunut, ja oppi taas sitä sujuvasti puhumaan. Muutaman vuoden kuluttua isäni pääsi työnjohtajaksi suurehkoon verkatehtaaseen, ja myöskin Vikberg seurasi häntä sinne.
Hän, Karl Vikberg, oli erityisesti Helsingissä ollessaan muistuttanut minua käymään luonansa Upsalassa... Hitto soi, minäpä koetan ottaa selkoa siitä miehestä. Jos kello kolmeen asti hänet löydän, jään tänne vielä pariksi tunniksi, syön päivällistä hänen seurassaan ja matkustan Tukholmaan vasta kello 5.
Kun sitten isäni perusti oman tehtaan, tuli Vikbergistä työnjohtaja nukanleikkausosastolle, mutta hän oli silloin jo vanha ja kivulloinen, joten hän usein istui yksin huoneessaan. Siellä me pojat, s.o. minä, veljeni ja koulutoverini, kävimme usein, sillä Vikberg oli hyvä kertomaan satuja ja elämänsä varrella paljon kokenut. Kerran illalla tapasimme Vikbergin huoneessa vanhan suomalaisen eukon.
Oli se minusta hiukan toivotonta yritystä, vaan kirjotin kumminkin muistiin kolmen, neljän Vikbergin osotteet valitsin vanhimmat joukosta silmäilin kartalta parin pääkadun nimet ja suunnat ja lähdin löytöretkelleni. Ensimmäinen, jonka luo tulin, oli Herman Vikberg, stud. fil. Soitin, pääsin sisälle, pyysin saada puhutella herra Vikbergiä.
Pyysin anteeksi ja selitin oudonlaisen asiani niin lyhyesti ja selvästi kuin suinkin, vaan sain tehdä sen toistamiseen ennenkuin hän verkalleen nousi vuoteelta ja vastasi lakoonisesti: Minä olen Herman Vikberg. Istukaa! Minulla on kunnia tietää se. Tarkoitukseni on vaan kysyä, tunnetteko sattumalta sitä Karl Vikbergiä, joka on ollut Suomessa. En sattumaltakaan.
Tämä puhui hänen kanssaan kieltä, jota me emme ymmärtäneet; mutta pian saimme tietää, että se oli hänen nuorempi sisarensa, jonka äiti oli mökistä lähdettyään jättänyt jälkeensä sukulaisten luo. Nuo unohtumattomat hetket tulevat mieleeni jälleen ajatellessani iltoja, jolloin Vikberg imeskeli piippuaan ja Dordi-muori kutoi sukkaa tai teki meille tuohesta virsuja tai vakkasia.
Värjäri armahti köyhää suomalaispoikaa, joka ei edes osannut selittää, mistä oli kotoisin, ennen kuin oli oppinut ruotsia. Vuosien kuluessa hän oppi värjärin ammatin ja pääsi mestarinsa kisälliksi. Siihen aikaan isänikin tuli oppiin, ja Vikberg, joksi suomalainen itseään nimitti, tuli hänen opettajakseen.
Siinä on sillan korvassa kirjakauppa, minä hyökkään sinne ja pyydän ylioppilasluetteloa... Vikberg, Vikberg, Vikberg ... niitä on toista sivua, Karl Vikberg, Karl Vikberg ... vuodelta 1891, 1892, mutta eihän täällä sitä minun Vikbergiä ole sittenkään.