United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huhu kuului Hunttilassa, Sanoma Sumerjan suussa Keisarimme kerkiävän, Kulkevan kuningaskullan Linnasta Nevan likeltä, Kaupungista kaukaisesta Manasterin mahtavaisen Valamon on valkamoille Kansoansa katsomahan, Armottomi' auttamahan, Tuskistansa tuike'ista Vanhoja vapahtamahan.
Itselläni on paremmat! Niiden suojaan jos poikaasi kasvatin, ei olisi nyt sillä jäljellä, onneton. Miksen omaan uskooni neuvonut? ja hän vaipui epätoivoisena penkille, kädet helmassa. Mihin uskoosi? Ainoaan oikeaan ja autuaaksi tekevään! Kastettu olen! huusi hän. Kastettu Valamon luostarissa! Sinne menen ja sinne vien Joukon, siellä parantavat! Siellä kirosi peruutetaan! Valehtelet siinä!
Vieraat kauppa-haahdet alkavat kulkea Suomenlahden pohjukoita; risti pystytetään Aurajoen rannalle, ja Atlasvuoren hiljaiset erakot laittavat itsellensä rauhallisen tyyssijan Valamon ihanaan saareen. Runojen ja luonnottarien aikakausi on loppumaisillaan; historiallisen elämän kaikki tuskat ja taistelut lähenevät.
Kuinka niiden vaikutus ei sitte tuntuisi läheisillä rannoilla? Tiedämmehän, että Valamon luostari, joka kuitenkin on kaukana aavalla ulapalla, hohtaa hartautta aina Sortavalaan asti. Sentähden on Sortavala epäilemättä pyhimpiä kaupunkeja maan päällä, etenkin Kymölän puoli.
Tämä on siunattu kuva ja pyhä, Valamosta, kaikkien kirkkojen saaresta saatu, pyhän miehen lahja. Sinne kerran lähdemme, Jouko, siellä on temppelit, jotka kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee. Köyhä on Kontolan Kiesus Valamon Kiesuksen rinnalla.
Antero maistoi ja maistoi uudestaan, itsensä uhalla. Ei ole kuin yksi jumala, viinan jumala, ja hänen profeettansa Valamon erakko. Se on sangen itserakkaasti sanottu, mutta kun minä olen häntä kaiken ikäni uskollisesti palvellut ja hänen oppiansa kaukaisiin maan ääriin levittänyt olen ja monta pakanaa käännyttänyt olen miltä maistuu? Mainiolta! Kappas poikaa, semmoinen kulaus!
Taivaan rannalta edestä päin häämöitti taas korkea Niemivaara; ja tuo suuri aukko ylempänä pohjoiseen päin oli varmaankin iso Valamon järvi. Siihen asti oli ilma pysynyt yhäti tyynenä ja kirkkaana, mutta äkkiä alkoi nyt tuntua käyvän kylmä viima. Kaukaa Ruunaan puolelta kulkee pitkiä, kylmiä henkäyksiä kautta ilman.
Valamon kirkonkelloissa kelluu myötäjäiseni, ota sieltä, jos yletät! Siihen katkesi emännän ilkkuna. Surkeasti uikahtaen vaipui hän hengetönnä lattialle saatuaan sydänalaan potkauksen Panun kengän kärjestä. Kuoliko se? kysyi Ilpotar. Räähkää, miten rääkkyi. Nyt siitäkin pääsit! Eikä Ilpotar saanut ilon salamaa silmistään sammumaan. Mutta Panu karjaisi hänelle: Pois täältä, portto!
Kaikki äänet vaikenivat, kun vanhus loihe laulamaan: «Tuiki turvamme Jumala, Isä ihmisten ikuinen, Kujerrusta kuule Kuikan, Vaikerrusta vaivahisen! Ota orvot turvihisi, Vaippas alle vaipuvaiset, Saata saarehen Valamon, Päästä paikkahan pyhä'än!
Laivasillalla on vilkasta liikettä, sillä juuri ennen meitä on toinen laiva Sortavalasta saapunut sinne tuoden täytensä laulujuhlalaisia, joita nyt pienillä venheillä lähdetään soutamaan Valamon saaren merkillisimpiä paikkoja näkemään.