United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta me olimme oppineet katselemaan sotaa yleisinhimilliseltä katsantokannalta ja tiedämmehän kuinka paljo inhimillistä sodassa on. "Tulee sota." Suom.
»Kymmenentuhatta!» tiuskaisi Murdoch. »Tiedämmehän me, että tuskin kaksituhatta laski maihin Ardnamurchanissa.» »Tiedätpä sitten heistä enemmän kuin minä», virkkoi kapteeni Dalgetty aivan huolettomasti. »Minä en vielä ole nähnytkään heitä mönsträyksessä enkä edes aseet kädessä.» »Ja kuinka monta vuorelaista lienee toivossa?» kysyi jälleen Murdoch.
Hänen veltot kasvonpiirteensä todistivat synnynnäistä pelkuruutta. Hänen silmänsä kiintyivät pappiin apua anovina. "Niin, Albinus!" sanoi tämä levollisesti. "Jos jollakin liittolaisista on häntä vastaan sanottavaa, niin puhukoon." "Kautta kotijumalani", huusi Licinius nopeasti ennen muita. "Tarvitaanko tässä vielä puheita? Tiedämmehän kaikki kuka Albinus on ja mitä hän on.
"Veli kulta", vastasi kuningas, "se ei ole ystävällistä tekoa, kun sinä Rothsayn ajattelemattomuutta vielä enemmän saatat huomioon hänen ajattomasta leikistänsä puhetta jatkamalla. Tiedämmehän me, ettei Vuorelais-clan'it ymmärrä meidän ritaritapojamme eivätkä semmoisen taistelun menoja ja sääntöjä, jommoista meidän tapamme vaatii".
Tiedämmehän me, että kunnon pyhän Paul'in kreivi, joka mainitussa paikassa nyt majailee, pitää meidän puoltamme.» »Niin totta kuin elän», sanoi Qventin, »te olette erehtyneet en minä tiedä mitään pyhästä Paul'ista.» »No, emmehän me tutkistelekaan teitä», virkkoi porvari, »mutta kuulkaas sallikaa minun kuiskata teidän korvaanne minun nimeni on Pavillon.»
Tiedämmehän, että se odottaa kaikkia, ja kumminkaan emme koskaan voi oikein käsittää, että se irroittaa meistä nekin, jotka ovat meille rakkaat. Mitä äitini on minulle ollut, sitä en koskaan voi sanoin ilmoittaa. Hän tietää, että kuolema on lähellä. Kun tulin tänä aamuna, otti hän minut vastaan ilohuudolla: Siis saan nähdä sinua vielä kerran, Fredrikini, rakas poikani!
"Voi Lyyliseni!" huokasi hän, "kuinka sinua rakastan." "Ja minä rakastan sinua!" kuiskasi Lyyli vastaan, "mutta tiedämmehän sen entiseltäkin, vaikka se aina tuntuu joka päivä uudelta ja sointuu sydämissämme suloisesti." "Niin kyllä! Mutta minä rakastan sinua lii'an paljo, vetääkseni sinua kanssani onnettomuuteen, joka minun osakseni on maailmassa luotu.
Se oli vaarallinen salaisuus. *Rebekka*. Oi, mitä me siitä huolimme, mitä kaikki nuo muut sanovat! Tiedämmehän itse olevamme syyttömät. *Rosmer*. Minä? Syytön? Niin, niinhän itsekkin luulin olevani aina tähän päivään asti. Mutta nyt, nyt Rebekka . *Rebekka*. Niin, mitä nyt? *Rosmer*. Kuinka minun on selittäminen Beaten kauhea syytös? Oi, elä puhu Beatesta! Elä ajattele enää Beatea!
Kuinka niiden vaikutus ei sitte tuntuisi läheisillä rannoilla? Tiedämmehän, että Valamon luostari, joka kuitenkin on kaukana aavalla ulapalla, hohtaa hartautta aina Sortavalaan asti. Sentähden on Sortavala epäilemättä pyhimpiä kaupunkeja maan päällä, etenkin Kymölän puoli.
Tiedämmehän kokemuksesta, että paahtavat päivät ovat poikkeuksia meillä. "Matkustakaa kuten minä viime vuonna Connecticutlaaksossa ja tarkastakaa taloja siellä. Kaikki ovat puhtaita, siistejä ja varakkaan näköisiä viheriäisten pihamaiden ja suurien jalavien ympäröiminä mutta kaikki olivat kellarista kattoon suljetut, ikäänkuin olisivat asujamet myyneet kaikki kampsunsa ja matkustaneet Kiinaan.