United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TASSO. Siis kera käy, ett' asein saamme kiistää! ANTONIO. Sun vaatia ei sovi, siks en seuraa. TASSO. Vain raukka turvaa syyhyn tuollaiseen. ANTONIO. Ja raukka uhkaa vain, miss' on hän varma. TASSO. Ilolla luovun tästä turvasta. ANTONIO. Niin, luovu laista, paikka tää ei luovu. TASSO. Se anteeks suokoon, että tämän kärsin! NELJ
Hätäilemättä vastasi Antero: »Meidänhän piti millä lailla hyvänsä hankkia hevosia armeijalle, vaan Orimattilassa ei ollut, ne kun oli sieltä jo ennen otettu niinkuin kaikkialta muualtakin. Venäläisillä yksin oli hevosia ja sinne minä läksin, mutta mitenkä minä olisin voinut taluttaa kasakkain rajuja hevosia paljaasta turvasta; tarvitsin minä suitsia yhtä hyvin kuin muutkin.»
Niin, sitä minä vain, että on merkillistä, että ensi kerran, kun minä kuulen puhuttavan perustuslaeista, Suomen tuesta ja turvasta, ne asetetaan esteeksi sille ainoalle asialle, jossa voi olla Suomen tulevaisuuden turva. Eivät ne ole muita kuin verukkeita ja katumattomain esteitä ... ei tahdota eikä viitsitä oppia suomea ... siinä se on koko juttu, sanoi Risto.
Hänellä on povessa Pyhyytt' omatekoista, Hyväelee tätä Eikä tule hätä Hälle turvasta. Joka tuntee sydämen, Kuinka se on saastainen, Hän on ahkerana Avun hakijana, Kunnes löytää sen. Tuota kiirein kulkevaa Jesus vastaan kiiruhtaa, Sylissänsä kantaa, Suuta vielä antaa, Armoin armahtaa. Herra on meidän Kuninkaamme, Hän meitä auttaa.
Tuolta ajaa kuhauttivat tulliportista jo Härmänmäkeläisetkin, mutta pian täytyy vauhti pysähdyttää, poliisi näet kepillään eteen asettuu ja isännän pakottaa hevosta taluttamaan. Nyreänä isäntä suitset Annamarille jättää, eikä muu auta kuin hevosta turvasta taluttamaan ruveta tungeskelevan väkijoukon läpi.
Hän oli muuten määritellyt elämänsä tehtävän, hän tahtoi vanheta täällä, tässä rauhaisessa, vieraanvaraisessa talossa, antautua kokonaan molemmille lapsilleen, ja hän oli onnellinen siitä avusta ja turvasta, jota hän sai helliltä appivanhemmiltaan. Hän oli aina ollut hieman itseensä sulkeutunut ja haaveksiva, hänellä oli ainoastaan tarve rakastaa ja olla rakastettu.
"Mitäs teillä olisi tarvis?" kysyi hän minulta, äkisti nostaen päänsä ylös, niinkuin hevonen, kun sitä äkki arvaamatta tahtoo ottaa turvasta kiinni. "Asuuko täällä vouti ... tahi..." "Tää on hovin pääkonttori", keskeytti hän minut. "Minä olen tässä vahtimestarina... Ettekös te nähneet ulkona kirjoitusta kilvessä? Sitävartenhan siinä on kilpikin." "Missähän minä saisin kuivata itseäni vähän?
Sillä se kun huiskauttaisi kerran, niin vaikka tuo puu menisi poikki! tarttui se innostus toveriin, niin että tämä löi palikalla puuta. He puhuivat nyt sarvista, niskasta ja turvasta ja viimein siitä johtui Otto kehumaan: Kun se tapettaisi ja siitä turvasta tehtäisi sylttyä, niin meillä olisi syömistä! Olisihan?
Eikö sinun pikemmin tule olla uskollinen isäntä ja talosi voimassa pitäjä? Eikö sinun tule ottaa vaimosi huolesta osa päällesi, ja olla saapuvilla työllä ja neuvolla huoneessasi ja ruveta isannuuteen? Puhut turvasta? Taitaako siis rosvoja ja murhajia taikka metsän petoja tänne tulla, joita vasten vaimosi ja lapsesi turvaa tarvitsevat?
Siellä oli leppeitä naimattomia naisia, jotka tulivat päästäksensä naimiseen hänen kanssa. Siellä oli emännöitsiöitä ammatiltaan, jotka, tuimat kuin vanhat partasuut korpraalit, äksierauttivat häntä taloushoitamisessa, sen sijaan että itse antautuisivat tutkinnon alle. Siellä oli nääntyväisiä potilaita, jotka eivät pitäneet niin paljon palkasta, kuin yksinäisen sairashuoneen vakavasta turvasta.