United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ajatteletteko te sitten oikein selvällä järjellä, etten minä olisi tohtinut, minä?» »Mutta miksi et sinä sitten alkanut?» kysyi Iikan Antti ja sitä kohta säestivät toiset monissa erilaisissa toisinnoissa. Luulivat löytäneensä oikean valtin. »Minäkö? Mitä, yhdeksäntoistatuhatta, varten mun pitäisi *aina alkaa*?» Toiset selittivät kuin yhtenä miehenä, että oli odotettu Esaa alkamaan.
Puukot, joita pitäjän pojat olivat ensin aikoneet käyttää, katosivat vähitellen pois, joten kanget ja tervapiiskat jäivät yleisimmiksi aseiksi. Melske oli suurenlainen. Pimeydenruhtinaan nimi monenlaisissa toisinnoissa kaikui yli kaiken sotahuutona, tunnussanana, johon sitten mitä monenvälisin joukko yksityisiä sapenpurkauksia sekaantui.
Tämä runo lauletaan naisilta häälauluna pian joka paikassa, mutta minä olen sen tähän asti aina luullut lauleltavan toisinnoissa löytyvillä asioilioiden nimillä ja kertomuksella tytin kuolemasta, jotka vv. 65, 66 ja 151 osoittaavat alkuperäisiksi.
Kansa on lukuisissa toisinnoissa, eri paikoissa, eri aikoina, laulanut Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja niiden urotöistä; toinen laulaja on toisesta asiasta kertonut, toinen toisesta.
Yhden Kantelettaren runon toisinnoissa on meillä hyvä esimerkki siitä, kuinka alkuaan sankari-aikaa kuvaava laulu voi muuttua pelkäksi idylliksi. Tässä laulussa sen nimi on Kalevalan neiti kiroo kosija ne lahjat, jotka on tytön sukulaisille turhaan antanut naimislunnaiksi.
Kalevala kertookin, kuinka Väinämöinen katselee ateriasta jääneitä kalanluita kalliolla ja tuumiskelee, mitä niistäkin voisi tehdä, Ja sitten seuraa molemmissa toisinnoissa ihana ja tuttu esitys kanteleen soitosta. Ensin uutta konetta koettavat käsitellä muut, saamatta kuitenkaan aikaan oikeata soittoa.