United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä sinä, Handolin, sanot siitä atestista, jonka sinä sait sanankuulijoiltasi? kysyi Jaakko setä. Suus' kiinni! kähisi Handolin. Elä välitä tuon puheista, Handolin. Jaakko setä oli astunut lähemmä pöytää ja seisoi siinä kädet housujen taskuissa, sikarin päätä pureskellen. Tämä juttu oli hävyttömin ja tyhmin juttu, mitä milloinkaan on nostettu.
Saatuaan naiset alas hän ei riisunutkaan hevosta, vaan sitoi sen kiireisesti aitan seinärenkaaseen ja riensi sisään. Hän kulki huoneesta huoneeseen ei elävää sielua. Hänen polvensa alkoivat vavista. Silloin hän katsahti kuin pahinta peläten ikkunasta järvelle päin. Siellä seisoi Uutela aivan lähellä rantaa kädet taskuissa, kokoonlyyhistyneenä, maahan katsoen.
"Mikä tyttöä vaivasi?" kysyi äiti, "tuskin sain sanaa hänen suustansa". "En tiedä", sanoi Tore ja nyt hän kertoi kuinka kaikki oli tapahtunut. "Ei, onko mokomaa kuultu!" sanoi äiti, "lapsi parka, mihinkä hän nyt aikoo maailmassa?" "En tiedä", vastasi Tore ja rupesi käymään edestakaisin lattialla, kädet taskuissa. Näin hän käveli siksi että illallinen oli pöydällä.
Hän seisoi tapansa mukaan kädet nutun taskuissa; mutta siinä ei ollut enää nimeksikään tuota tavallista vakavaa ryhtiä; hän näytti neuvottomalta ja närkästyneeltä, ikään kuin hänet olisi tavattu oikein halvan työn teosta, ja oli kumminkin niin sanomattoman surkea katse noissa selkeissä ja mielevissä silmissä, joissa usein myös oli vähä välinpitämättömyyttäkin.
Melkein uskomatonta on, mitenkä rahoja jotka muutoin kyllä tavallisesti pysyvät kiinni ihmisten taskuissa, virtanaan vuotaa pelastusarmeijan tarkoituksiin. Kaikin paikoin on joukoittain ihmisiä, jotka luopuvat vastustamasta tätä edistyvää liikettä ja jotka toivovat sen saavan aikaan mitä suurimpia asioita. No mitä siis koko tämä liike tarkoittaa?
"Eihän Antilla silmälasia ennen ole ollut", jatkoi hän nähdessään Kokan, joka, niinkuin viimmeisiin aikoihin melkein aina, nytkin oli Hovilaisen seuralaisena. "Eikä se Antti olekaan", sanoi Kjellqvist. "Antti on seminaarissa, nythän sen muistan. Mutta tunnetko tuota?" "En". "No olipa hän kuka tahansa, kunhan hänellä vaan taskuissa olisi heliseviä". Hovilainen ja Kokka astuivat nyt seuraan.
Mutta Aapolla oli nyt matka mielessä eikä hän tätä keksinyt eikä myöskään kuullut, kuinka siellä oven takana sitten hiljaa hänen jälkeensä nauraa kuherrettiin. Hän vaan alkoi astella kasteista maantien viertä, kiireenlaiseen väännätellä, kädet väljissä nutun taskuissa.
Keskitakaa oli se lyhin, ja etuliepeet riippuivat pitkinä, ehkä siitäkin syystä, että poika niitä venytteli, pitäen käsiään takin taskuissa. Vähitellen hän näytti ikäänkuin väsyvän tuohon katselemiseen; hän haukotteli ja meni istumaan eräälle penkille esplanaadiin. Siinä istuessaan hän kuuli kummallisia ääniä.
Grip ei jaksanut kuulla enää, ja kylmää oli siinä seistä järvellä. Hän hyppäsi pois ja antoi vanhan Ristin jatkaa puheitansa siinä uskossa, että hän vielä seisoi takana. Kylmä viima siellä järvellä kävi. Hän näki hetken aikaa oman varjonsa, kädet takin taskuissa kiitävän eteenpäin kuun pilvien välitse luikertaessa... Lamppu niin lämpimästi valaisi hänen kasvonsa...
Peltola nauroi, niin että ruumiinsa tärisi. Kädet taskuissa käveli hän edes takaisin laattialla ja iloitsi tyttärensä kummastuksesta. "Niinpä niinkin, sinun miehesi, onko se sitten niin ihmeellistä?" pitkitti hän.