United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !


Käytettävänä on myös ollut Ioh. Schweighaeuserin kreikkalais-latinalainen teksti v:lta 1798 sekä Dacierin ranskalainen, Elisabeth Carterin englantilainen, Aleksander v. Gleichen-Russwurmin saksalainen ja Hamiltonin ruotsalainen käännös. Muuta käytettyä Epikteetos-kirjallisuutta on mainittava stoan ja Epikteetoksen perinpohjaisen erikoistutkijan Adolf Bonhöfferin teokset "Epictet und die Stoa.

Minä palaan takaisin Horatiuksen ja Stoan ääreen. Voi hyvin!" "

Uskontona on kristinoppi luonnollisesti voittanut stoan, sillä stoa ei tietenkään voinut kilpailla kristinopin kanssa, vaikkapa stoakin suuresti harrasti ihmisten yhteistuntoa ja esitti ihmisten yleistä veljeyttä yhden jumalallisen isän lapsina.

Ei Stoan opista eikä itsestään nainen saata sitä löytää, vaan siten että hän uskollisesti luottaa jumalien apuun." "Minä olen mies", Publius keskeytti häntä, "ja kuitenkin minä uhraan niille ja mielelläni taivun heidän päätöksiinsä."

"Ja sinä," Publius keskeytti häntä, "aiot toimia Stoan opin mukaan. Minä tunnen sen myöskin; mutta minä en tunne sitä siveätä ja viisasta, joka elämästään taistellessaan saattaisi niin elää ja toimia, kuin tämä oppi käskee, toteuttamalla omassa elämässään koko siveyslain pienimmätkin kohdat, rikkomatta niistä yhtäkään. Oletko koskaan kuullut puhuttavan stoalaisen filosoofin sielunrauhasta, kärsivällisyydestä ja tasamielisyydestä? Näyttää siltä, kuin tämä kysymys sinua loukkaisi, mutta sinä et saattaisi omaksesi omistaa yhtäkään näistä ominaisuuksista, sillä minä olen nähnyt sinun rikkovan jokaista niistä: eivätkä ne sovikaan naisen olentoon, ja kiitos jumalten, ett'et sinä ole mikään naispukuun puettu stoalainen, vaan nainen, todellinen nainen, jommoisen naisen olla pitää. Zenolta ja Khrysippokselta et ole mitään muuta oppinut, kuin mitä jokainen talonpojan tytär saattaa oivalliselta isältään oppia, minä tarkoitan totuudessa pysymistä ja hyveen rakastamista.

Näin stoalainen askartelee järjen perusteilla, tyytyen ajallisuuteen, josta seuraa itseensätyytyväisyys, mielinmääräinen menettely itseänsä kohtaan, vaikkapa itsemurhakin. Mutta tämän ohessa on ihmisen henkisestä puolesta huolehtiminen stoan tärkeitä ydinkohtia; stoa on luonut siveysopin, jonka vertaista ei ole missään muissa filosofisissa järjestelmissä ja jonka ainoastaan kristinoppi voittaa.

Oot runon tuomari ollut, et elon pienien harhain, et ole koskaan tuominnut Filippoitani liioin, et kysynyt nimen loistoa silloin, et sukujuurta, kun valittus sinä, ylpeä, kerran pöytähäs kutsuit. Runsas kuin kätes ollut on, on rintasi ollut. Tunnen sun hymyssäs Epikuroksen sekä Stoan, viisauden, joka koskaan ei ole jättänyt miestä, kun ilo jättänyt on, rakastettu ja ystävät kaikki.

Siitä huolimatta ei stoan vaikutus aikanansa ole ollut turha, etupäässä tietystikin sivistyneistöön, jonka erikoisoloihin sen oppimuodot olivat historiallisesti kiintyneet.

Kristinoppi osoittaa uskonnon ja siveyden elävästi yhteen kuuluviksi; Epikteetoksen niinkuin yleensä stoan siveysoppi lepää myös uskonnollisilla edeltämyksillä: se edellyttää uskon jumaluuden olemukseen, joka on oleeltansa pelkkää järkeä, on siveellisesti täydellinen ja jonka sukua on järjellä varustettu ihminen.

Ilmeisesti on stoalla ulkonaista yhtäläisyyttä kristinopin kanssa, niinkuin edellä jo on huomautettu, ja tästä sitten on aiheutunut se luulo ja väittely, jopa todistelukin, että stoan merkkiedustaja Epikteetos on kirjoittanut kristinopin vaikutuksen alaisena, niinkuin myös päinvastainen luulottelu, että jotkut Uuden Testamentin kirjoittajat ja etenkin apostoli Paavali olisivat kirjoituksissansa Epikteetosta tunnustelleet ja noudatelleet.