United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten ensimmäinen joulu tässä talossa, omassa talossa. Elämä sievää kuin silkkilanka. Oli se aikaa! Uutterasti ja lujasti piti työtä tehdä, vaan mikäs oli tehdessä, kun oli voimia ja kykyä. Siltipä tuntuikin sitten levähdys leudolta kuin siimekseen päästessä kesän paahteella. Joulu oli joulu. Ja nyt näin!
"Mitäs ... kunpa sitä kuokkatyötä olisikin, niin silloinhan sitä olisi ruokaakin, mutta tänä kamalana aikana ei ole kumpaistakaan ja siltipä tässä hätä kapuileekin", sanoi Mikko. "Teidän kasvonne näyttävät olevan pöhötyksissä", muistutin häntä. "Niinhän ne ovat ja onhan koko ruuminikin pöhötyksissä", myönteli Mikko.
"Senhän minäkin näin ja siltipä minä teinkin tuon kepposen, kun huomasin, ett'ei enään muu keino auttanut". "Jos nytkin olisimme olleet entisellä asemallamme, niin olisi asia aiwan uusi. Ja siellä olisi ollut jo satoja muita kiusauksia, joiden tähden ei olisi missään tapauksessa woinut tulla Mikolle näin pitkää selwää wäliä".
"En ollut mikään kerjäläinen teille tullessanikaan", sanoi Asari ujosti ja wähän loukkaantuneena. "Etkö häpeä, kelwoton, wastustaa äitiä! köyhähän sinä olit meille tullessasi meidän tässä on kaikki. Ei isä=wainaja syytänyt omaisuuttaan tuolla tawalla ja siltipä tuota onkin, mutta se ei olekaan sitä warten, että sitä kaikki huupiot saisiwat hutiloida.
Wie pois se pullosi, taikka minä lyön sen seinään", sanoi Matti kiiwastuneena. "Hoh tätä, kuinka on hurskas ja ylpeä ... mutta en minä toki ole wielä koskaan akkaani lyönyt", änkötti naapuri, jonka alkoi jo päihtymys saawuttaa. "Siltipä sinä olet parempi mies kuin minä; olenhan sen jo sanonut. Minä olen niin tehnyt, mutta toiwon, etten sitä tawasta tee.
Siltipä ruvettiinkin nyt yleisesti tanssimaan niine aloituksineen ja juhlamenoineen, ja pian oli ilo ylimmällään ja itsekukin niin, niin, olihan heillä nyt syytä unhottaa kaikki mikä vaan vastahakoiselta tuntui. Pelimannit huiskuttivat nyt sompaansa niin hartaasti, että hiki päästä juoksi, eivätkä he näyttäneet enään ollenkaan pelkäävän Jumalan kostoa taivaasta päällensä putoavan.
Harvinainen vieras otettiin talossa hyvästi vastaan ja vietiin oikein "vieraskamariin", johon talon isäntäkin kohta tuli. "Ettekö myö minulle Lukulan torppaa?" kysyi Niemimäkelän isäntä heti, kun talon isäntä tuli. "En. Mitenkä minä sen möisin, kun se on Lukulan Matin?" "Teidän maallahan torppa kumminkin on." "Niin onkin ja siltipä minä tiedän, kuka torpan oikea omistaja on."