United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä on hän ollut koko kesän mitä minä hänestä nyt enään mitään salaisin", sanoi hän, silmäillen tawasta minua. "Miestännekö olette tullut tänne tapaamaan?" "Niin olen ... sitä wartenhan minä tänne tulin." "Tapasitte kai hänet?" "Tapasin ... kyllähän minä tapasin", sanoi hän selin pyörähtäen ja kokien parannella huiwiaan, saadaksensa hajallaan olewat hiuksensa sen alle.
Tuskin oli hän sen sanonut, niin saliin ilmestyi laiha olento kuin kaakinpuu; hänestä ei saanut selwää, oliko hän miehen wai waimonpuoli. Hänen yllänsä oli rikkinäiset, ohuet, likaset waatteet ja kädessään kantoi hän astiaa, täynnä jotakin likaista wettä, jota hän tawasta ryyppäsi.
Hän ei waihda sanaakaan kenenkään kanssa, hakee waan yksinäisyyttä ja kun hän luulee, ettei kukaan kuule, hyräilee hän tuota lauluansa." Minä koetin muiltakin udella hänen retkiään, mutta huonolla menestyksellä ja ne tiedot, mitkä minulla nyt oli, oliwat ainoat, mitä woin hänestä saada. Minä käwin tawasta työpaikalla ja Nikki oli samanlainen kuin oli ennenkin ollut.
Wierasten joukossa oliwat myös Mäntylän Taawa ja tuo sulhasen ystäwä, Karilan Heikki, pienenlaisen Karilan talon helläsydäminen, hywäntapainen ja =maineinen, tunnokas poika. Kaikki oliwat iloisen näköisiä; erityisissä ryhmissä ja parwekkeissa keskusteliwat he minkä mitäkin asiaa ja iloinen nauru tawasta osoitti jossain wäki=puskassa, että keskustelua oli osattu hywin johtaa.
"Eräs kohta aikaihmiseksi tulewa tyttö heistä on parhaita lukijoita; lapsuudesta pitäin on papistokin kinkeritiloissa häntä kiittänyt." "Ja tietysti siiwo." "Niin siiwo kuin suinkin ihminen olla saattaa entä sitten?" "Te otatte hänet palwelukseenne, ja hän lukee meille tawasta; se tulisi eduksi meille ja kenties hänelle itsellensäkin, eikö niin?" esitteli nuorempi sokea.
Hiljaisena ja sanaakaan puhumatta otti hän pullon powestansa ja laski sen, niinkuin näytti, suurella mielihywällä wapisewille huulillensa; sitte pani hän sen taas warowasti poweensa, ja yhä taas entistä ujoa hiljaisuutta; mutta minä olin huomaawinani, että ukko tawasta pyyhki silmiänsä.
Hän haki aina yksinäisyyttä niin paljon kuin waan woi ja kun hän sitä sai, waipui hän sywiin ajatuksiin, katsoa tuijottaen yhteen ja samaan paikkaan katkeamatta, siksi kun joku tapaus hänen siitä hawautti. Tuossa asemassa puhkesi hänen rinnastaan tawasta sywä, kumisewa huokaus. Sen oli hänen ystäwänsä huomannut ja hän alkoi aawistaa, ett'eiwät Asarin sisälliset asiat olleetkaan aiwan oikeassa.
Käwellä telsimällä kuormiensa perässä kuluttiwat matkatowerit taipalia, ahkerasti autellen mäkipaikoissa hewosia, lykkäämällä kuormia. Mutta tasangoilla kuljettaissa käweliwät he molemmin jälkimäisen hewosen perässä, jutellen sitä ja tätä, pistäen tawasta tupakkaa niweräpiippuihinsa.
Pitäjän pastori oli hywä tuttawa Oskarin kotona, sentähden käwi hän perheineen usein siellä wieraana. Pastorilla oli seitsentoista wuotinen, Lotta niminen tytär, joka oli hänkin noilla wieraisilla käynneillä aina mukana. Lapsuudesta pitäin oli Antti tawasta nähnyt pappilan Lotta=neidin, eikä hän siis ollut tuntematta häntä, mutta koko kouluajallaan ei hän ollut nähnyt neitiä.
Niillä käynneillänsä sai hän nähdä Lottaakin ja kuulla hänen sointuwaa puhettansa. Yksin tämäkin waikutti jo Anttiin terweellisesti. Wähitellen katosi hänestä taaskin suurimmaksi osaksi tuo umpimielinen ujous, niin että hän otti osaa muiden keskusteluihin, ja näissä elähtyi hän tawasta niin, että hän woi taas toisinaan hymyilläkin.