United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Palatessani tapasin majuri Gyllenström'in, joka surkutteli korvani kadottamista, sanoen: "Miksi nyt pitää nimittää Löfving'iä, joka on korvansa menettänyt!" "Korvan olen kyllä kadottanut", vastasin minä, "mutta vasemman vaan. Mitäs siitä! Moni menettää täällä henkensäkin". Tuon sanottuani repäisin pois sen palasen korvasta, mikä vielä oli jäänyt riippumaan.
Tahdon seurata tyttöä ja katsoa, mitä hänellä on tekemistä"; ja tämän sanottuani kiiruhdin samaan suuntaan, minne Nohemu oli kadonnut; mutta töintuskin olin päässyt kuutta askelta eteenpäin, kun tyttö jälleen seisoi edessäni, seurassaan toinen korkeampi hahmo, siis joku maan-asukas; tämä nyt tervehti minua äänellä, joka tyyni poisti epätietoni.
Hyvästit sanottuani seurasi hän minua eteiseen, ja minä suutelin häntä kuten tavallisesti lähtiessäni. Tämä hyvästijättö ei eronnut rahtuakaan muista, jolloin olimme sanoneet toisillemme jäähyväiset lyhyeksi ajaksi. En voinut yhtä vähän kuin hänkään edes hämärästi aavistaa, että tämä oli erinomaisempi kuin ennen. Mutta niin kuitenkin oli!
Sentähden vastasinkin ynseästi: "menen sinne mihin tie vie". Hän sanoi: "vai niin, menetkös minun henttuni tykö, sano sitten terveisiä paljon." Mieleni oli pahaa aavistusta täynnä; menin sentään määrän päähän. Astuin pirttiin; siellä Leena kehräsi ja Katriina istui kangaspuissa. Sanottuani hyvää ehtoota, istuin käskemättä pesän eteen valkean ääreen.
»Korvani olen näemmä menettänyt», vastasin minä, »mutta onhan tuo vain vasen korva. Moni tässä leikissä saa vielä päänsäkin menettää.» Sen sanottuani tempasin korvalehden riekaleen irti ja viskasin menemään. Samalla saapui luoksemme oman komppaniani päällikkö, majuri Fraser, tuoden avuksemme satakunta miestä.
"Kun wasta kuljette, niin silloin minä tulen kyydillenne", sanoi pikku Tiina, kun näki, ettei hän woinut minun lähtöäni estää. Sydämelliset kiitokset sanottuani talon wäelle ja lämpymät hywästit heiltä otettuani, lähdin minä tuota waiwaloista taiwalta kulkemaan eteenpäin.
Kokous hajosi nyt ja merkillistä oli, että koulun vastustajat lähtivät kokouksesta pois paljon pahemmalla omalla tunnolla kuin koulun puoltajat, vaikka he saivat niin tuntuvan tappion. Meidän matkamme määrä oli mennä aina eteenpäin; siis sanottuani jäähyväiset tuolle kokouksessa olleelle puhetoverilleni, lähdimme pojan kanssa matkalle, jolla viivyimme useampia viikkoja.
Silloin lausuin ankarasti: »Minä olen itse Löfving, mutta sinussa ei ole ikinä miestä vastaamaan siitä, mitä olet tehnyt!» Tämän sanottuani vedin toisen pistoolin esiin ja ojensin sen hänen rintaansa kohti. Hän kalpeni ja oli vähällä vaipua lattiaan sekä pyysi änkyttäen minua antamaan hänelle anteeksi ja rupeamaan hänen ystäväkseen.
Tämän hälinän korkeimmillaan ollen minä äkkiä hyppäsin seisaalleni puhutellakseni heitä. "Kuulkaa! Kuulkaa!" huusi klubi. "Hän aikoo nyt vihdoin viimein jatkaa kertomustansa." "Hyvät herrat!" minä vastasin siihen, "teidän luvallanne minä nyt lopetan kertomukseni toivottaen teille hyvää yötä!" Sen sanottuani minä nyykäytin päätäni heille ja käännyin ovelle päin.
Senpätähden läksin kohta närkästyneenä pois, sanottuani ovella mennessäni jäähyväiset. Sittemmin en enää tungetellutkaan "herrain seuraan." Sen sijaan kulutin aikaani vanhan ystäväni viulun kanssa ja väliin oleskelin isäntä-miesten parissa. Tällä tavoin onnistui seurustelu paljon paremmin.