United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Vai niin, oletko löytänyt ja lukenut hänen kirjeensä, Lenore?" kysyi hän minulta niin jääkylmästi kuin suinkin. Minä nyykäytin ääneti päätäni.
Koska Traddles näytti odottavan, että minä myöntäisin tämän, niinkuin aivan luonnollisen asian, nyykäytin päätäni; ja hän jatkoi samalla vilkkaalla kärsivällisyydellä minä en saavuta mitään parempaa lausetta kuin ennen.
Paavo yksin kohosi puoliväliin ja loi minuun terävän katseen. Minä nyykäytin hänelle päätä ja läksin tieheni, pitkin höyryilevän joen vartta.
"Vai niin ja oliko hän todellakin yksi niistä, jotka neljä viikkoa sitten olivat arolla?" Minä nyykäytin hänelle. "Ja tuo vanhako antoi sinulle ne onnettomuuden taalerit?" "Niin, Ilse!" Minä menin ikkunan luo ja katselin ulos. Olin vähällä käyttäytyä naurettavasti kyyneleet nousivat silmiini.
Minä en tietänyt siitä, mutta katsoin tarpeelliseksi puollustaa kreivikuntani laitoksia ja näyttää, että tunsin ne, jonka vuoksi nyykäytin päätäni, niinkuin sanoakseni: "minä uskon teitä!" "Ja hevoset", lausui William. "Niissä vasta elukkaa on! Suffolk'in hevonen, kun se on hyvä, maksaa oman painonsa verran kultaa. Oletteko koskaan itse kasvattaneet mitään Suffolk'in hevosia, Sir?"
"Ja tehdä minutkin viisaaksi", lausui Dora arasti. "Eikö niin, Doady?" Minä nyykäytin suostumustani kohotettujen kulmakarvojen sievään kysymykseen ja suutelin puoleksi auenneita huulia. "Siitä ei ole vähintäkään hyötyä", arveli Dora, pudistaen päätänsä, että korvarenkaat jälleen helisivät. "Sinä tiedät, mikä vähäpätöinen olento minä olen ja miksi alusta tahdoin, että nimittäisit minua.
Mutta talon toimet ja ainaiset jokapäiväiset askareet ovat siinä suhteessa paljon minun kallista aikaani kaventaneet. Mutta sinun ensimmäinen itsetietoinen ajatuksesi? kysyin vielä kerran. Olisin sangen utelias sitä tietämään. Taikka ensimmäinen lapsuusmuistosi, joka on säilynyt sielusi komeroissa? Mikä se oli? Se oli nälkä, vastasi Musti päättävästi. Nyykäytin päätäni ymmärtäväisesti hänelle.
"Minä nyykäytin päätäni myöntymykseni merkiksi ja Musti lausui itseensä tyytyväisenä: 'Siitä näet että olen yhtä viisas kuin vanhakin', vaan silloin tuli piika Tiina meitä hakemaan kotiin. Minä kysyin häneltä: 'Mikä pappilan Iida-mamselista on tullut? "'Everstinna', vastasi Tiina, josta en tullut hullua viisaammaksi."
"Barkis'ia juuri, eikä ketään muuta, kuin Barkis'ia". Minä nyykäytin myöntämistä. "Kaikki on oikein", lausui Mr. Barkis, pudistaen kättä minun kanssani: "minä olen teidän ystävänne. Te panitte kaikki oikeaan alkuun ensiksi. Kaikki on oikein". Selvyyttä tavoittaessaan oli Mr.
Tämän hälinän korkeimmillaan ollen minä äkkiä hyppäsin seisaalleni puhutellakseni heitä. "Kuulkaa! Kuulkaa!" huusi klubi. "Hän aikoo nyt vihdoin viimein jatkaa kertomustansa." "Hyvät herrat!" minä vastasin siihen, "teidän luvallanne minä nyt lopetan kertomukseni toivottaen teille hyvää yötä!" Sen sanottuani minä nyykäytin päätäni heille ja käännyin ovelle päin.