United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksinkertaisesti, semmoisilla selityksillä, kuin he voivat ymmärtää, puhui hän heille Jumalan rajattomasta rakkaudesta ja siitä äärettömästä hinnasta, jolla Hän on lunastanut meidät, ja siitä rakkaudesta, luottamuksesta ja kuuliaisuudesta, johon me olemme velkapäät hänelle, ja T:ri Lutherin neuvon mukaan hän ei puhunut liian kauan, vaan "nimitti mustaa mustaksi ja valkoista valkoiseksi", pysyen yhdessä ainoassa asiassa, jotta kansan mennessään sopi sanoa: siitä nyt saarnattiin.
Kirkoissa saarnattiin, että ei saa tappaa, mutta kuka sitä nyt enää uskoo? Teot opettavat, eivät sanat mitään voi. Katsos, siksi ovat kirkot tyhjentyneet. Nyt he uskovat kaikki vaan sitä toista asiaa, joka ei ole tuolla puolella hautaa, vaan täällä, täällä, Kerttu, täällä! Suuri mahti on siitä kasvanut, ja yhdessä ainoassa vuodessa sekin! Ja kuka tietää mitä siitä on vielä tuleva!
Sillä taivaan valtakuntaan ei päästä aikaisena, vaan lapsena. Sen perästä mentiin kirkkoon, jossa kauniisti saarnattiin ja rovastinkin kuolemasta kiitosta Herralle kannettiin sekä lopuksi kehoitettiin seurakuntaa yksimielisesti tulemaan ensi tulevana tuorstaina saattamaan vainajata hänen viimeiseen lepokammioonsa.
Puheena olevana sunnuntaina saarnattiin vääristä profetaista, eikä provasti ollut se, joka jätti sovittamata tekstiä jokapäiväiseen elämään. Hän muisti kyllä sen johdosta antaa tarpeellisen läksytyksen niille, jotka haaveksivat uutta uskonopissa ja niille jotka haaveksiain perässä juoksevat.
Siellä saarnattiin, Ett' oikeaa ja noudatettavaa On kaikki mikä luonnollista on. Kun himo olkoon huoruus, varkaus Tai murhan, koston, ahneuden himo On luonnollista, on se oikeaa Ja noudatettavaa kuin rakkauskin, Kuin hyvänsuovat, kesyt mielihalut. Niin kukin juoksee mielitekojaan Ja kansa voimaton on yhteistyöhön, Kun puuttuu vankkaa yhteisrunkoa. BILEAM. Siis neuvoisit?
Mutta hänellä oli yksi vika, suuri vika, hän oli pakana sydämmeltänsä eikä uskonut Kristukseen, vaikka Jumalan sanaa jo silloin saarnattiin kaikkialla hänen valtakunnassansa. Hän uskoi Jupeteriin ja Minervaan ja muihin pakanuuden jumaloihin. Kerran kutsui hän luoksensa juutalaisen ja kristityn ja sanoi heille: "mitä teidän profeetanne sanovat Jerusalemin kaupungin temppelistä?"
Mutta kaikessa tapauksessa ja näihin pieniin erilaisuuksiin katsoenkin, niin ei heidän mielestänsä muuta Suomessa ollut kuin yksi kieli, se, jota he puhuivat ja kirkossa saarnattiin. Siis oli varsin turhaa pitää siitä asiasta pitkiä puheita.
Mutta yhä minulle saarnattiin ja sentähden pyhäpäivinä riensin kylään hakemaan huvitustani. Siellä oli tarjona viinan juonnit, kortin lyönnit, tanssit ynnä muut kehnonmoiset seurat. Minä olin arvossa pidetty mies kylässä. Isäntämiehetkin pitivät vertanaan ja tarjosivat ryypyn vuorollaan niinkuin muillekin miehille. Minä taas en ollut miestä kepeämpi: ostin hallin vuorollani ja olin antajana.
Mutta nyt ei ihmiset tulleet kirkkoon nähdäkseen piispaa ja hänen komeaa pappilaumaansa, vaan tulivat kuulemaan rovastin saarnaa, etenkin kun oli nyt pyhä kolminaisuuden sunnuntai, jolloin saarnattiin pysymisestä vapahtajassa.
Hän ajeli kokouksissa, missä tätä silloin muodissa ollutta oppia saarnattiin, ja kokosi luokseen uskovaisia. Mutta vaikka tämän opin mukaan kaikki kirkonmenot, jumalankuvat jopa sakramentitkin hyljättiin, oli Jekaterina Ivanovnan kaikissa huoneissa ja hänen vuoteensakin ääressä jumalankuvia, ja hän täytti kaikki mitä kirkko vaati näkemättä tässä mitään ristiriitaisuutta.