United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta niinkuin Sadi tahdon minä kasvattaa ruusuja, valmistaa ruusutarhan, jonka kukat eivät koskaan lakastu, jonka ruusuihin ei syksyn myrsky pysty. Tämä ruusutarha on meidän sydämemme. Itsensä tunteminen on suurin viisaus ja himojansa voittaa on suurin voitto. Jos luulet minun saavuttaneeni tuon viisauden, voittaneen tuon voiton, niin sinä petyt.
Voi, maailma ei ollutkaan enää mikään ihanuuksien ruusutarha, se oli valituksen, surkeuden pesä kuinka hän ei ollut sitä ennen huomannut, kuullut tuota angervon ääntä, jota maailma kauttaaltaan kaikui? Hänen isänsä huomasi kyllä tapahtuneen muutoksen, se ilmausi varsinkin tuona tutkivana levottomuutena hänen ennen niin iloisessa, varmassa katseessaan.
«Minäkö voittanut?« huudahti Johannes. «En, en vielä, ennenkuin tuolla. Siellä selkenee, mikä täällä on pimeätä; siellä töllin poika saavuttaa sen viisauden, jota hän täällä on turhaan hakenut; tuolla, vasta tuolla on hän voittonsa voittanut!« Ja Johannes viittasi taivaaseen päin. «Ja siellä on se ruusutarha, jonka ruusut eivät lakastu« lisäsi vanha rouva hiljaisella äänellä.
Ja se onkin ymmärrettävää, sillä eivät he tunteneet yhtään mitään elämän varjopuolia, ei heillä ollut mitään yhdyssiteitä mustan lauman kanssa, eivätkä he mitään semmoista pimeätä olleet saaneet maailmasta kuulla ja tietää kuin Helena. Olisi siis pitänyt ensin avata heidän silmänsä rumuutta näkemään. Mutta se tuntui tarpeettomalta. Ja he sitäpaitsi tahtoivat ajatella että maailma on ruusutarha.
Kuu kumottava nousi taivaalle. Se näki, mitä tällä totuuden hetkellä tapahtui, ja kun yön hiljaisuudessa sali vihdoin tyhjäksi jätettiin, näki se vanhan paroonin kuvan seinällä ikäänkuin hymyilevän. Vuosien kuluttua. Päivä kuluu, vuosi kuluu, ikä kuluu. Sadin kukkaset, Johanneksen sydämen ruusutarha tahdotteko silmäillä niitä?
"Alheidi, miehen sydän on ruusutarha, siinä on tilaa monelle kukalle. Kuinka voit vaatia, että minä yksin alati rakastaisin vain yhtä? Lempi on myöskin kukkanen. Elä pyydä kukkaa olemaan kuihtumaton, kuin kivi. Ei se silloin olisi kaunis. Mutta onhan Alheidikin Salikille rakas." Salik lähti pois ja Alheidin sydämessä asui yö. Taaskin kului muutamia päiviä.