United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukaties valkoiset hiukset liennyttävät korkeata, vaikka ryppyistä otsaa; mutta niissä vakavissa silmissä, jotka minä muistan, ei suinkaan ilmestynyt tämä lempeä katse eikä äänessä tämä hellä sävel. Kajahtaako hänestä näin niitten pikkuisten ääni, joita hän niin suuresti rakastaa, ja heijastuuko hänestä heidän silmiensä päivänpaiste?
Kun on helakka päivänpaiste, niin lämmin kuin siellä kotona kuumimpana kesäaikana, lankeaa joka puusta tarkasti rajoitettuja varjoja poikki tien, tehden sen hauskan juovikkaaksi. Tuo tie sujuu pitkän, kaukaisen lakeuden perille ja vie kylään, jonka valkeat huoneiden seinät paistavat häikäisevän kirkkaasti virstojen päähän.
Ajattele vaan sitäkin, kuinka suuresti sinua syksyllä ilahutti se, että meillä ylähällä on kirkas ja ihana päivänpaiste, silloin kun alahalla laksossa on sakea sumu. Entäs meidän juomavetemme, kuinka hyvää sekin on!
Sitä tehdessä täytyi hänen kuitenkin tuon tuostakin hammasta purren kirota päänsärkyä, joka oli selälleen kaataa joka kerta, kun, hänen mielestään aivan tahallaan, sylen täysi halkoja aina romahutettiin kannelle juuri hänen hyttinsä kohdalla. Kun hän kohosi kannelle, häikäisi silmiä kirkas päivänpaiste. Ilma oli läpikuultavan puhdas. Raitis aamutuuli puhalteli suurelta Saimaalta.
Sitä myöden kuin tämä muutos verkalleen valloitti Annie'n, joka ennen oli niinkuin päivänpaiste tohtorin huoneessa, kävi tohtorikin ulkomuodoltaan vanhemmaksi ja totisemmaksi; mutta hänen suopea luontonsa, hänen levollinen, ystävällinen käytöksensä ja hänen hellä huolenpitonsa Mrs. Strong'ista lisääntyivät, jos niitten oli mahdollinen lisääntyä. Minä näin hänen kerta varhain aamulla, kun oli Mrs.
Hovi-elämä jatkui edelleen näennäisesti vallan samanlaisena, sillä sisäiset näytelmät pysyivät mykkinä. Näin oli tultu syyskuun alkupäiviin. Eräänä päivänä, kun sattui olemaan kaunis päivänpaiste, joka hyvin soveltui kuningattaren henkiseen tilaan, lähti tämä aamiaisen jälkeen kävelymatkalle herttuan, Elyséen ja rva de Silvisin kanssa, joka ruhtinattaren virkaloman aikana palveli hovinaisena.
En ajattele sinua ja luonnettasi kadehtien, vaan kaihomielin. "Meidäthän saa kaihomielisiksi lapsi, joka luulee, että päivänpaiste, kevät ja elämä kestävät iäti ja joka ei tunne talvea, yötä eikä kuolemaa. "Sinä luotat iloon, onneen ja voittoon maailmassa.
Se on Jumala, joka koskee jokaiseen oksaan ja kätkettyyn juureen ja herättää niitä kauneuteen! Se ei ole ainoastaan päivänpaiste ja lempeä tuulen henki; se on meidän Isämme, joka hymyilee teoillensa ja saattaa mailman uudeksi ja ihanaksi lapsillensa se on se parantava koskeminen ja se armollinen ääni, jota olemme oppineet tuntemaan.
Mutta he tietysti eivät ymmärtäneet mitä hän sanoi. Me läksimme vielä kappaleen matkaa maata myöden ja sitten merelle, s. o. jäälle. Kun olimme päässeet vähän matkaa maalta, oli meidän ja manteren välillä niin paksu sumu, ett'en nähnyt jälkiäni kolme askelta takanani, ja meidän edessämme oli kirkas päivänpaiste aivan niinkuin selkeänä kesä-päivänä.
Päivänpaiste painoi painamistaan hankia ja nietoksia yhä matalammiksi maan tasalle ... mäkipaikoissa alkoi lumen alta vettä valaa, valoi valamistaan, kunnes yön kylmä sen juoksuunsa hyyti ja taas toisen päivän lämmin sen hyyteen alemmaksi siirsi.