United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaunis nuorukainen nyykkäsi ystävällisesti neekereille, puhuikin pari sanaa heidän kanssansa eikä paljon huolinut eno Vanderstratenin muistutuksesta, ettei pitäis "olla liian nöyrä noille mustille lurjuksille," j.n.e. "Ihmisiäpä he ovat yhtä hyvin kuin sinä ja minä eno kulta," lausui Emmerich hymyillen, "ja näethän, ett'eivät ole kiittämättömiä ystävyydestäni."
Mitä ikinä Helena hänelle puhuikin, oli se hänestä ikäänkuin vähemmän tärkeätä sen asian rinnalla, että hän sai nyt lukea itseään herraksi. Kun Helena koetti selittää, että he Georgin kanssa oikeastaan pyrkisivät päinvastoin pois herruudesta, niin semmoinen puhe meni aina kokonaan hänen korviensa ohitse, niinkuin ei hän olisi voinut sitä ollenkaan vastaanottaa.
»Nimismiehellekö on teilläkin asiaa?» kysyi Kasarin Tommi. »Häh?» Ville oli kuuro, eikä kuullut, vaikka toinen kovanlaisesti puhuikin. Tommi uudisti kysymyksensä pannen suunsa Villen korvaan. »Niin, niin on, nimismiehelle on asiaa. Meiltä on varastettu viisi lammasta ja ... häh?» »Nytkö hiljan?» » sys, kun kiljuvat täällä kuin eläimet!
Tosin hän suurenteli siitä että oli helpolla hinnalla saanut tuon komealta kuuluvan arvonimen Hadji, joka antoi hänelle jonkunlaisen arvon hänen turvattiensa silmissä, ja hartaudella mitä voimakkaimmalla hän puhuikin kaabasta, tuosta paratiisin kalliista kivestä jonka isä Abrahami oli rakentanut tuolle pyhälle paikalle Mekkassa; mutta oikeastaan ei hän ensinkään ollut tuon varomattomuutensa seurauksista levollinen ja hän olis mielellään luopunut tuosta Hadji-nimestäkin, jos vaan perkele olis antanut hänelle rohkeutensa anteeksi.
Mutta kun ollaan sodassa, täydessä virantoimituksessa ja palveluksessa, silloin on muutakin päänvaivaa kuin vuorelaisten sukujohtoja.» Ja siinä suhteessa arvokas majuri puhuikin täyttä totta, sillä hän ei koskaan tiedustellut, kuunnellut eikä muistellut muiden ihmisten asioita, elleivät ne olleet yhteydessä sotataidon kanssa taikka jollakin lailla koskeneet hänen omaa etuansa, joissa molemmissa tapauksissa hänen muistinsa kuitenkin oli sangen kiinteä.
Mutta jos hän niitä puhuikin, niin hänellä oli niin ylhäinen esimiehen asema, että sanoipa hän kuinka suuren tyhmyyden tahansa, sitä olisi pidetty sulana viisautena. Ainoastaan aamulla, juuri silloin kuin Nehljudofkin tapasi hänet, hän oli järjellisen ihmisen näköinen ja saattoi ymmärtää mitä hänelle puhuttiin, sekä suuremmalla tai vähemmällä menestyksellä täyttää tehtävänsä.
Sanojaan hän ei voinut pidättää, vaikka hyvin tyynellä ja ivallisella äänellä puhuikin. »Eipä komesrootikaan elätä sitä Ojanniemen Sannan tytärtä, joka on teidän lapsenne. Köyhä ja kivulias äiti sen elatuksesta saa huolen pitää. Ja köyhäinhoitolahan sen maksaa siitä teidän kuuromykkä-poikanne hoidosta, jonka Sederholmin neitsyt...» Silloin Vimpari toimitettiin ulos.
Vasta määrätty kunnankirjuri ei heittänyt vähemmällä, vaan täytyi paikalla mennä keskievariin ja ylioppilaan tavalla lasia kilistellen juoda veljenmalja. Mutta Aleksanteri se sitten perheen neuvoittelussa puhuikin opettajan puolesta ja voimallisesti auttoi häntä, kun kosi Katia.
Ihmiset eivät huolineet Pröblerin sanoista suurta pitää, sentähden hän niin solkkamaisesti puhuikin ja höpisi vaan itsekseen, niin että tuskin muita sanoja selvästi kuuluikaan kuin ainoastaan "mallikello". Sitä tyystemmin kuulleltiin varvarin-Taavetin sanoja, kun hän nyt rupesi puhumaan: "Lents ei unohda yhtäkään ihmistä, jolle hän vaan taitaa jotakin hyvää tehdä.
Olit tullut vain koskettaaksesi ruumiin koteloa, jotta sielu pääsisi perhona ylös onnensa päivään. Olit ollutkin vain herättäjä uuteen elämään. Sitä minä, en muuta, niin välittömästi värähdinkin äänesi ensi kerran kuullessani. Siinä puhuikin vain sielu sielulle, henki hedelmöitti hengen. Siksi kai en saanut pyrkiä enkä päästä sinua lähemmä, vaan sinä menit, niinkuin olit tullutkin.