United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toivottavasti vastainen tutkimus ratkaisee tämän asian. Naisten nykyisellä orjuudella ei ole perustusta entisyydessä. Naimattomat neitseet olivat kunnan kirjureina, henkiherroina j.n.e., koska puhutaan joutumisesta vanhan piian kirjaan. Vanha runo kertoo että miehet: »Arvelevat akkojansa, kuulevat lutuksiansa, Pelkeävät piikojansa.»
Isäntä määräsi puoleltansa uusille rengeille heidän ulkotyönsä, ja emäntä koetti totuttaa uusia piikojansa talon askareisiin. Kun isäntäväki jäi kahden kesken, oli emännän tapa sanoa Laurille mitä hän arveli uusien palkollistensa kelvollisuudesta.
Näitä kuulteli vaimo joko lausumatta sanaakaan tai naurain, silmät tirissä, yksinkertaista, iloista naurua. Myös piikojansa ja pieniä piikatyttöjänsä opasteli usein isäntä Aapo, koska niin, että hieman karstoi hänen silmässään heidän toimensa ja askareensa. Kerranpa talon vanhin piika, lakaistessaan laattiata, sai isännältään kiivaan läksytyksen.
Joutuin, sanoi åldermanni, pisti riihen tuleen! Kuinka paljon köyhän ihmisen tulee kärsiä puutosta, sitä ei arvaa moni, joka istuu huoletonna keinutuolissansa piikojansa komennellen. Ihan kuin tuo Kuivalaiskakin tuossa naapurissa marisee ja yhä riitelee koko päivät piikansa kanssa.
HELKA. Tunnen kultakuopukseni, niinkuin lehti lentäväisen. mutta katso! Saaren kansa tuiki tuhmaksi rupesi, luulivat minun poloisen pitelevän piikojansa, minun kainon, kaitaluisen, joka kaunoja kavahdan niinkuin pukki kaalimaata. Neiet ne mua ajoivat, minä piilin piilokkali. HELKA. Tunnen kultakuopukseni, niinkuin lehti lentäväisen.
Mutta tuostapa Aapo, kun oli jättänyt piian, antoi vaimollensa vakavasti rankaisevan katsannon. Kuitenkin harjoitti hän aina oikeutta ja kohtuutta sekä piikojansa että renkejänsä kohtaan; sen kiitoksen sai hän kaikilta yhdestä suusta. Myös harjoitteli hän parantajan ammattia, niinkuin hän oli oppinut eräästä vanhasta lääkärikirjasta, jota hänellä oli tapana ahkeraan tutkistella.
Jos joku eläintä rääkkäsi, tarttui Wappu hänen kaulukseensa ja pudisti häntä aika lailla vihansa vimmassa. Jos joku tuli illalla juopuneena kotiin, antoi hän sen häpeäksi ja häväistykseksi sulkea siltä oven, satoipa sitten vettä taikka lunta. Jos sai piikojansa kiinni irstaisuudesta, ajoi hän paikalla ne pois talosta.
Siitä oli paha elämä, siitä outo ollakseni: pelkäsivät piikojansa, luulivat lutuksiansa, noita kehnon kellukoita, paholaisen pallukoita pahasti piteleväni, ylimäärin öitsiväni. Minä piilin piikasia, varoin vaimon tyttäriä, kuin susi sikoja piili, havukat kylän kanoja." Kolmaskymmenes runo
Herra se vaimotkin valitsi, Kuin suvaitsi sulhasillen, pi'etyitä piikojansa; Heittiöt hyvillen antoi, Hyvät kehnon pani keralle Ruunan ruoskilla ravittiin Piikanaiset suurenlaiset, Parvakoista palkan saivat, Kengänkannasta kovasta. Kun on aika ollut, männyt, Olkoon muistokin märännyt! Alkakaamme uusi aika!