United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä vielä?" sanoi Arne katsellen Per'in olkapään yli, "mutta minä luulen että hän tulee tännekin". Nils Torgersen seisoi tiellä, puri sormiansa ja katsoa törrötti Björnstad'in ikkunoita. Mutta yht'äkkiä astui hän askeleen eteenpäin ja kävi suoraan taloa kohti. Heti sen jälkeen koputettiin ovea. "Tule sisään!" ja sisään astui Nils Torgersen kumartaen ja raapien jaloillaan. "Hyvää päivää!
Jo sanottiin ett'ei Arne sinä sunnuntaina tullut kirkkoon. Arne istui kotona tuvassaan, mutta häntä ei ollut hyvä lähestyä alussa. Hän oli vihainen kuin turkkilainen; sillä nyt hän tiesi, että oli Per'in sijassa piessyt lukkaria.
I am very likainen". Per töllötti häneen: "onko nähty semmoista kruuvia ennen?" Mutta vielä kummallisemmaksi hän kävi; hetken aikaa puhdistettuansa vaatteitaan, seisoi hän liikkumatonna ja katseli kauan totisesti vuorenloukkoa; otti sitten hatun päästään, meni Per'in luo ja ojensi hänelle kättä: "thank you Mr. Per" sanoi hän.
"Semmoisia kaikki tytöt ovat, hyvä Per", sanoi lukkari arvollisesti, nousi portailta ja laski toisen käden Per'in olkapäälle, "nuoruus ja viisaus harvoin toinen toistansa seuraavat. Mene sinä toisen luo ja ole yhtä iloinen, kyllä kai niitä löytyy, jotka sinua tahtovat; jos ei ne ole yhtä nuoria, niin vanhat kengät sopivat paraiten jalkaan".
"Kyllä minun täytyy sitoa sinut, jos ei mielesi tee mennä nurin niskoin", sanoi Per, otti köyden, pani sen kolme neljä kertaa englantilaisen vartalon ympäri, ja sitoi sen niin hyvin kuin suinkin taisi. Mr. Smith seisoi kärsivällisenä kuin karitsa, antoi Per'in tehdä mitä tahtoi ja katseli sill'aikaa näkö-alaa: "A splendid view! ah you are ready? am I to go on?"
Per oli jo ruvennut kiipeemään ylös loukkoa kohti, Arne seisoi katsomassa. Kyllä maksoikin vaivaa katsella Per'in kiipeemistä vuorta ylös.
Tupa oli täynnä, sillä Arne oli kutsunut kaikki naapurit kokoon ja itse tuonut kellarista parasta olutta, sillä jotain trahtamenttia olla piti Per'in ja Bergit'in kihlausjuhlassa. Arne seisoi itse tuoppi kädessä ja oli juonut vävynsä onneksi, ja morsiuspari seisoi niin loistavana, että heistä säteili yli koko tuvan.
"Sepä peevelin mies vuorilla kulkemaan", sanoi hän tuijoittaen Per'in jälkeen, joka tuolla ylhäällä oli mustan pilkun näköinen. Mutta samassa Per hävisi tykkönään, Arne kuuli jyrinää pyörivistä kivistä. Hän kävi jääkylmäksi. Mutta kas, siellä Per ilmestyi jälleen; hän ei ollut tahtonut seurata sillä kertaa, vaikka oli ruvennut luistamaan.
Smith, mutta hän jäi kynnykselle seisomaan, nähdessään niin paljon väkeä. "Tänään täällä on hupaista, tiedätkös", sanoi Arne ja tuli oluttuoppi kädessä häntä vastaan, "pian voin käskeä sinut Per'in ja tyttäreni Bergit'in häihin". "What do you say? Per and Bergit?" huusi englantilainen ja sai suuret silmät; otti sitten hatun päästään ja meni morsiusparin luo ja antoi heille kättä. "I congratulate!
Kyllä kai hän sai jättää Bergit'in yhtä kaikki. Mutta Per ei, ei hän voinut päästää Bergit'iä kuitenkaan. Hän oli näkevinänsä Per'in ja koko pitäjän rahvaan seisovan nauramassa hänen takanansa Nils'ille, joka oli kosioveneessä ollut, ja viimein kaikki nämä mielikuvitukset sekaantuivat niin lukkarin päässä, että hänen täytyi mennä ulos vilvoittelemaan.