United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt kelpaa sille kosken arimmassa paikassa, matalassa niskassa, keskellä päivää, veneen pulikoidessa muutaman metrin päässä siitä, tuommoinen pelätti. Silloin niiden täytyy ottaa melkein mitä hyvänsä, vaikka suolaista silakkaa, joita kai siis täytyy ruveta varustamaan mukaansa vastavuosina? Mitäs tuumit? Tuumin vain, että se on komea kala ja että sinulla on ihmeellinen taikakalu uistimeksi.
Siinä hän seisoa hamotti, pitkä, tumma viitta yllään, kuin variksen pelätti ja katseli järvelle ikäänkuin nähdäkseen niitten tulojälkensä väreitten harvenevan ja häviävän näkymättömiksi sinertävän kirkkaalla järven pinnalla, mikä puolipäivän auringon valaisemana törmältä katsellen näytti olevan kallistuksissa törmää vasten.
Sch! joku tulee ... Bård! se täytyy olla Bård ja noin raskain, kolkkivin askelin! Hirveä ajatus synkistytti Gunhildan mieltä. Sitten aukeni ovi ja raaka, karkea ääni huusi. "Onko täällä ketään?" Herra Taivaan Jumala, tuo on nyt se vanhus; se pelätti iso-isä, joka nuorempana oli kerran voudinkin karkoittanut. Nyt ymmärsi Gunhilda kaikki.
»Vaan Elsa rakas, mitä sinä puhut?» sanoi äiti nöyrästi ja itkua teetellen. »Minkätähden sinä noin riehut?» »No tiedänhän minä mitä te kaikki ajattelette, vaikka tekeydytte niin lipeviksi!» Paiskaten ovea lähti hän ja astui kiireesti, että Liisa sai juosta tavatakseen hänet. »Tuokin tuolla mollottaa ikkunassa, tuo vanhapiika, varisten pelätti!
Kaiken tämän kylässä häilyvän liikkeen näkeminen pelätti kyyhkysiä, niin että ne vetäytyivät vuorien puoleen, joiden laitoja ja juuria pitkin ne lentivät tiheissä joukoissa, jotka vetivät huomiota puoleensa sekä nopeain liikettensä että suunnattoman paljoutensa tähden.
Säälin, suuttumuksen ja äitelän mielen ilme kasvoissaan katseli Jorma hetken aikaa heimonsa jumalaa, kunnes puhkesi sanomaan: Voi sinuas, variksen pelätti, mikä olet! Voi sinuas, narrikansan kuvatus, minkä tietäjäsi on tehnyt!
Niinkuin olisi se sattunut jokaiseen heistä, ulahti lauma hänen ympärillään, säkenöivin silmin, kouristunein kynsin, herjaten kukin erikseen ja kaikki yhdestä suusta: Vai nartut! Vai vanhat nartut! Ja mikä sinä itse? Parta takkuinen kuin tuppurakuontalo! Tukka sotkuinen kuin tuulenkoura! Rimppakinttu kuin variksen pelätti! Harvahammas! Haravahammas! Paikkahousu!
Hänen kasvonsa loistivat ilosta, ja isän kaulaan karaten hän virkki: Minä olen siis Mari, äitivainajani oma lapsi, ja minullakin on oma sielu, Jumalan luoma, puhallus Hänen Hengestään, niinkuin olette sanoneet; minä en ole siis paljas hirveä pelätti, jonka pimeyden henki on ilmoille tuonut.