United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon, näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki, kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa. Mieti ja päätä nyt siis, tuon ylvään tahdotko vaimoks mennä ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi

Rauhaa vailla on rintamme kesken onnenkin pilkkeen, kaihomme kiirehtäin kaukana eellämme käy päin jotakin, jot' emme me tunne, ei silmämme nähdä, korvamme kuunnella voi, ei käsi voi omistaa. Maailma verhonsa taakse on kätkenyt matkamme määrän, maailma pauhinallaan pettänyt korvamme on. Hiljaisuudesta tullen ja hiljaisuutehen mennen kuin unikulkijan käy, ihminen, rauhaton ties.

Ja Mathieun suurin huoli oli nyt, kun hän näki vaimonsa kärsivän, se, että hän olisi tahtonut olla hänelle lohdutuksena ja tukena, ottaa häneltä puolet kärsimyksistä, niinkuin hän oli jakanut hänen kanssaan onnenkin. Mathieulle tuli nyt pitkä ja tuskallinen odotuksen aika. Minuutit kuluivat, sitten tunti, kaksi tuntia. Vielä ei näkynyt tohtori Boutania.

Onhan minulla pää kova, kohden kova, mutta löytyypä siinä kuitenkin yhtä ja toista, yhtä ja toista hyvin närkkiäkin värkkiä. Enköhän jokapäiväisen harjoituksen kautta voisi kulkea kilpaa viidenvuotisen tyttö-rääsyn kanssa? Miksi en? Ahkeruus voittaa kovan onnen. AAPO. Oi Juhani! nostaahan sydäntäni tämä puhees, miehuutta ja järkeä täys. JUHANI. Ahkeruushan kovan onnenkin voittaa.

Näki Sophrosyne, kun läksi nää, ei puuntunut, kalvennut poskipää. Meni monta urhoa kuuluisaa; tään yhden hän tahtois pelastaa. Tään ainoan, jota hän armastaa! Ei, raukka, hän rinnan rauhaa saa. Hätä hällä on hengestä sankarin, siit' uhrais hän lemmen ja onnenkin. Läpi kaislikon hiljaa hän hiipii kuin säde kuuhuen, varjojen tummentuin.

Kuinka Bonaparte liikkuu Venäjällä ja Kirja-Tiitsu kosioimassa. Ahneus tekee aukkoja! Kultainen sana, joka ei ainoastaan ole Ojamyllärin vaan myös monen suuremman miehen, mutta erittäinkin Bonaparten suhteen totta. Ranskan kunnianhimoinen keisari oli viimein väkijoukkoineen ennättänyt Moskovan kaupunkiin ja luuli nyt onnenkin sinne hänen kanssaan majautuneen.