United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt, kun illan suussa näet työsi vainion Ja tähkät täydet nuokkuin laskeissa auringon, Ja kansasi kun kilvan Sinua kunnioi, Runotar Suomen silloin ei äänet' olla voi. Kaikuja Hämeestä 1890. Yöllisessä Terhenessä Ja umpimailla Kulki kansa Johtoa vailla, Heimoansa Ei heimo tunne, Ei tiedä kunne Matka lie, On outo tie, Ja ilmat virvat Ne harhaan vie.
Avaruuteen en Ois vaihtanunna lempein pientä alaa, Vaan särkyvä on tahto ihmisen, Se jumalilta turhaan mieltään salaa; Mun ruusuin ryöstettiin mä yksin jäin, Vaan vielä kerran nuokkuin ruusun puoleen Ja vielä kerran lehvän levittäin Jäähyväisillä vaivuin tuskain huoleen. Jo päiv' on vaipunut manalaan, Yö luonnon kattavi verhollaan, Ja tähdet pilvihin hukkuvat, Ja myrskyt pauhaavat.
Ja nyt, kun illan suussa näet työsi vainion Ja tähkät täydet nuokkuin laskeissa auringon, Ja kansasi kun kilvan Sinua kunnioi, Runotar Suomen silloin ei äänet' olla voi. H
Yö umpisilmä, joudu, Armeliaan päivän hellä katse peitä, Ja verikäsin näkymättömin Tuo suuri valtakirja revi rikki, Mi kalvaaks minut saa! Jo hämärtääpi, Kotiinsa metsään vares lentää; päivän Iloiset lapset nuokkuin nukkuvat, Yön mustat henget ryöstöns' alkavat. Sa kummastut; mut vaiti, kiinni suu! Pahuuden kautta pahuus voimistuu. Niin, armas, tule kanssani. Kolmas kohtaus. Sama paikka.