United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toukokuussa hän näet jo kirjoittaa "tuntemattomalle": "Oi niin, onhan minulla teille suuri uutinen! Niin pian kuin ensimmäinen noista neljästäkymmenestä manalle muuttaa, on siitä se seuraus, että minä teen 39 vieraskäyntiä; tietysti käy se minulta niin tuhmasti, että minä vain saan 39 uutta vihamiestä.
Mutta minä otaksun, että mies, joka todella näkee vaivan rakastua Señoraan eikä pelkää hänen hiljaista, ylevää tapaansa ... voi suorittaa asian kuukauden kuluessa. Enempää en tarvitse.» »Lyönpä vetoa, ett'ei se onnistu», sanoi Axelin prinssi. »Paljostako? »Neljästäkymmenestä tuhannesta frangista.» »Sovittu!... Wattelet, tuo vetokirja!»
Meitä oli siis neljästäkymmenestä viidestä jäljellä ainoastaan kuusi miestä, jotka olimme kestäneet kaikki vaivat ja kärsimiset.
Raakoja he toden totta olivat, mutta heillä oli paljon hyviäkin puolia. He olivat ystävällisiä, milloin sille tuulelle sattuivat, suoria minun laistanikin, yksinkertaista maalaispoikaa kohtaan ja olipa heissä vielä hiukan jätteitä kunniallisuudestakin. Eräs heistä, yhteensä noin neljästäkymmenestä, saattoi tuntikausia istua vuoteeni reunalla ja puhua minulle vaimostaan ja lapsestaan.
Ja se ainoa tuoli on Teidän Korkeutenne, kuolemattomain tuoli. Tarjotkaa Klairon'ille yksi Akademian kuolemattomain neljästäkymmenestä tuolista, ja hänen sydämmensä taivutetaan ehkä yhden sellaisen tuolin kautta; hänen, jota ei rikkaudet houkuttele." "Hei, helkkarissa!" huudahti prinssi. "Te sanotte Klairon'ia kunnian-himoiseksi"
Mutta et sinä sitä ilmaiseksi saa. Korvaukseksi on sinun tuotava pureva epigrammi hurskaasta Silverius-ystävästäni." "Oi, Cethegus", huusi iloinen runoilija, jota Cetheguksen menettely imarteli, "vähemmästäkin kuin neljästäkymmenestä tuhannesta solidista ihminen voi olla pureva! Varokoon nahkansa tuo pyhä Jumalan mies." "Entä syöminen kuinka pitkälle olette siinä päässeet?" kysyi Cethegus.
Muskettisoturit yksityisolossaan. Kun d'Artagnan oli päässyt ulos Louvresta ja neuvotteli ystäväinsä kanssa, mihin hän käyttäisi osuutensa noista neljästäkymmenestä pistole'sta, neuvoi Athos häntä tilaaman kelpo aterian Pomme-de-Pin'in ravintolassa, Porthos ottamaan palvelijan, ja Aramis hankkimaan säädynmukaisen lemmityn.
Sitten hän jutteli kuin joku vanha sankari urotöistään ehkä jo sadannen kerran tarinan tuosta lyhdystä, jonka eräs itämaalainen pohatta satunnaiseen rahapulaan jouduttuansa myi hänelle parista tuhannesta frangista ja hän vielä samana päivänä konseljin presidentille neljästäkymmenestä tuhannesta...! Tämän lisäksi hän sai kiitollisia kädenpuristuksia kummaltakin taholta, myyjältä viisisataa ja herttualta viisituhatta!... Mutta kauppa semmoisenaan ei ollut mitään, vaan sitä hienommin keksittyjä ne kujeet ja koukut, joilla rikasta ja turhamielistä ostajaa kiihoitettiin. »Vallan oikein, teidän ylhäisyytenne, se on mainio esine, mutta se on kallis, aivan liian kallis... Sellaiseen hulluuteen en minä kehoittaisi teidän ylhäisyyttänne ... vaan otaksunpa varmasti, että esim. veljekset S:smondo... Katsokaas, kuinka hiivatin kaunista työtä sen puite on koristuksinensa ... ja hiotut käädyt...»