United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
He noudattivat kernaasti hänen pyyntöään ja tekivät kaksi purnua siten, että ontto jättiläishonka kaadettiin, katkaistiin tasapäisiksi pölkyiksi, joita vielä koverrettiin, kunnes oli vain ohut pinta jäljellä. Nyt Mattu oli tyytyväinen. Kaikki sujuisi hyvin, kunhan hän vain saisi nahkojen voiteeksi jotakin parempaa rasvaa kuin hirventalia. Se oli kehoitus miehille käydä karhun kimppuun.
Hän kysyi, kuka nahkojen omistaja oli, ja kun Eerik Yrjänänpoika oli sen selittänyt, herttua kyseli Yrjänältä, kuinka tämä oli nahat saanut, mihin hän oli asettunut asumaan ja montako henkeä hänen joukkoonsa kuului. Vastattuaan näihin kysymyksiin Yrjänä pyysi "rakennusseteliä".
Hän kuuli vain äänten ja huutojen hyminää amfiteatterista, mutta kun hänen silmänsä hetkisen perästä tottuivat hämärään, näki hän joukoittain kummallisia susien ja karhujen näköisiä olentoja. Ne olivat eläinten nahkoihin puetut kristityt. Toiset olivat jalkeilla, toiset polvillaan ja rukoilivat. Pitkistä hiuksista, jotka valuivat nahkojen päälle, saattoi päättää, mitkä uhreista olivat naisia.
Heidän edessään kulkivat n.s. »imaginarii», lipunkantajat, jotka kuljettivat roomalaisia kotkia, tauluja kirjoituksineen, germanilaisia ja roomalaisia jumalankuvia sekä Caesarin kuvapatsaita ja rintakuvia. Sotilaspanssarien ja nahkojen alta pilkistivät heidän ruskettuneet, väkevät käsivartensa.
Sen hän asetti varsin varovaisesti viistoon aukkoon poikkipuolin, jonka jälkeen hän palasi takaisin hakemaan toisenkin pölkyn. Tämä asetettiin nyt toiselta puolelta samanlaiseen asentoon, niin että pölkyt tulivat ristiin. Nyt karhu oli teljetty pesäänsä. Tyytyväinen hymy levisi miesten kasvoille, ja Yrjänä sanoi kovalla äänellä: "Siltä näyttää, että Mattu saa rasvaa nahkojen voiteeksi."
Sittemmin pantiin rekeen hiukan kuormaa ja poro pantiin riviin kahden kesyn poron väliin, ja tässä sen vastustelematta täytyi seurata toisia. Laagje istui kodassaan hoitaen lihapataa, joka kiehui päivälliseksi; Lappalaisten perheessä nimittäin valmistaa mies ruuan, ja vaimon pääasiallisena toimena on vaatteiden ja jalkineiden ompeleminen, nahkojen valmistaminen, lasten hoitaminen j.n.e.
Herätessään Thomas kuuli enonsa vilkkaasti keskustelevan erään miehen kanssa, jonka tunsikin samaseksi Gaucholaiseksi, jota enonsa matkalla oli tervehtänyt. Thomas meni huoneesen, missä molemmat miehet keskustelivat. Gaucholainen nimeltä Wituh, tarkasteli mielihyvällä koreata nuorukaista, ja tultuaan esitellyksi, pyysi häntä ottamaan osaa keskusteluun, joka koski suuremmoista nahkojen hankintaa.
"Mitähän kotonani arvellaan lähdöstäni?" haastoi Karjalainen. "Minä sanoin meneväni Repolaan nahkojen ostoon. En totta maar uskaltanut sanoa vaimolleni mihin menen, sillä hovilaiset olisivat häneltä kiristäneet salaisuuden, ja Maija ei olekaan juuri salaisuuksia varten luotu, Jumala paratkoon." "Minun kotonani ei ole tapana isännällä sanoa mihin hän menee", virkkoi Turuinen.
Kaikki usahtivat akkunoihin katsomaan, kun se kaksisauvassa mennä huristi järven poikki. Tuomas se katsoessaan jälkeen sanoi: »Ei se tuo miehen piikki ole aivan oravan ja kärpän nahkojen ostelija, uskaltaa se tehdä isommankin kaupan.» Ei se ole, ei se ole ihan pottupoika, kuului muittenkin vakuutus, mutta isäntä kääntyessään akkunasta sanoi: »Uskaltaahan sitä toisen kukkarolla.» Yhdestoista luku.