United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun hän joukkoansa tuleen johti, hän ratsasti suorana, pystypäin, mutta öisin, kun leirivalkeat hohti, ja miehet maljoja tyhjentäin ne painoi tyttöä rintaansa kohti, hän syrjässä viipyi, allapäin, kuin miettien ja murehtien, ylös äkkiä ruohosta karaten kuin ois saanut iskun, hurjimmin joka hullua Circeä suudellen, joka rypäleestä maistaen.

Micawber, sopii minun muistuttaa, oli ottanut itsellensä täysimääräisen osan tuosta yleisestä kumarruksesta ja vastannut siihen äärettömällä alentuvaisuudella. "Mutta punssi, rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber, maistaen sitä, "samoin kuin aika ja luode, ei odota ketään. Ah! sen maku on juuri nyt hienoimmillaan. Tahdotko, lemmittyni, sanoa minulle ajatuksesi siitä?" Mrs.

Pieni tyttö herkesi kyselemästä kun tiesi ettei se "hyvin makeeta" ollut. Mutta pojasta se oli jo ollut "vähän" makeata ja kuka tietää kun aikaa kuluu!... Samoin ovat ehkä nuokin pöydän ympärillä istujat "sormella" maistaen aloittaneet, ja on ehkä maistanut vaan "vähän" makealta. Mutta nyt he eivät enää maistaneet sormella, eikä se tainnut enää vähä makealta maistaakaan.

Minä kiitän teitä, sanoi kuningas tuttavallisesti, maistaen vielä kerran tuota erinomaista juomaa. En ole juonut näin oivaa viiniä sitten kuin tulin Ruotsiin, ja olisin utelias näkemään, ovatko pullot samanlaisia kuin ne satavuotiset reiniläiset pullot, joita säilytettiin autuaan isävainajani viinikellarissa.

Länsigöötalainen toi pienoisen tynnyrin, täynnä pähkinöitä; kauppamatkustaja tarjottimen samppanjapulloineen; kardinaali toi juuston ja Don Quixote kantoi suurella juhlallisuudella esiin muhkean, rintasokerista tehdyn kruunun. Minä kiitän teitä, sanoi kuningas, taittaen palasen kruunusta ja maistaen sitä. Ja palkinnoksi teidän osoittamastanne alamaisuudesta minä lahjoitan teille vapauden.

Mitä sitten? kysyi viimemainittu, maistaen totilasistaan. Eräs ylhäinen herra on tullut hulluksi. Se ei koske minua ... milloin joku ylhäinen herra on ollut viisas? Mustalainen terästi kuuloaan. Kuka hän oh? Kuka hän on? huusivat useat uteliaat. Kuulkaa, mitä tässä seisoo! kehoitti sanomalehdenlukija; minä luen teille.

Mutta minä sanoin silloin: 'Ei, kiitoksia poikani, tämmöisissä seikoissa olen minä ennenkin ollut. Ja niin risteilimme me yhä edelleen, emmekä toisinaan nähneet muuta kuin taivaan ja maan taivaan ja veden, tahdoin sanoa." "No, tokko milloinkaan pääsitte maalle?" kysyi sihteeri, maistaen lasistansa.