United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Micawber", oli tätini ensimäinen tervehdys, kun olimme käyneet istumaan. "Oletteko ajatelleet tuota ehdoitustani maasta muuttamisesta?" "Rakas Madam", vastasi Mr. Micawber, "kenties minä en voi paremmin ilmoittaa sitä päätöstä, johon Mrs.
Micawber, minä kummastelen, ettei mieleenne ole tullut muuttaa pois maasta". "Madam", vastasi Mr. Micawber, "se oli nuoruuteni unelma ja kypsemmän ikäni petollinen pyrintö". Ohi mennen sanottuna, olen täydellisesti vakuutettu, ettei hän kertaakaan eläissään ollut ajatellut sitä. "Oliko?" sanoi tätini, katsellen minua. "No, mikä hyvä asia se olisi teille ja teidän perheellenne, Mr. ja Mrs.
"Toipuu niin, kuin sopii toivoa nuoresta äidistä tämmöisissä surullisissa perhe-oloissa. Ei mikään estä teitä kohta menemästä hänen luoksensa, Madam. Se ehkä tekee hänen hyvää". "Entä tyttö? Kuinka tyttö voi?" kysyi tätini tuimasti. Mr. Chillip kallisti päätänsä hiukan enemmän ja katseli tätiäni, niinkuin sievä lintu. "Tyttö", lausui tätini. "Kuinka hän voi?" "Madam", vastasi Mr.
"No?" sanoi tätini, ottaen pumpulit pois siitä korvasta, joka oli likinnä Mr. Chillip'iä. "Niin, Madam", vastasi Mr. Chillip, "me me edistymme hitaasti, Madam". "Oih!" sanoi tätini, ikäänkuin lyyritellen tätä ylenkatseellista huudahus-sanaa. Ja tulppasi itsensä niinkuin ennen. Todella todella niinkuin Mr.
"Madam", vastasi Mr. Micawber, "minä soisin, että minun olisi ollut kunnia tuntea teidät varhemmin. Minä en ollut aina se hylky, jonka nyt näette". "Minä toivon, että Mrs. Micawber ja perheenne voivat hyvin, Sir", arveli tätini. Mr. Micawber painoi alas päänsä.
"Madam", sanoin minä kunnioittavaisesti, "minä ymmärrän. Minä vakuutan teille, ettei ole mitään vaaraa, että erehtyisin teidän syittenne suhteen.
Jumala antakoon meille kaikille anteeksi!" Tällä tapaa ajoimme takaisin hänen vähäiseen asuntoonsa Highgate'en, jossa tapasimme seuraavan lyhyen kirjeen, jonka saman aamun posti oli tuonut Mr. Micawber'ilta: "Canterbury'ssä, Perjantaina". "Rakas Madam ja Copperfield!"
Hän puikelsi, kylki edellä, vierashuoneesen niin pian, kuin hän oli vapaa toimestansa, ja sanoi tädilleni lienteimmällä tavallansa: "No, Madam, minua ilahuttaa, että saan toivottaa onnea teille". "Mihin?" kysyi tätini tuikeasti. Mr. Chillip hämmästyi taas tätini erittäin ankarasta käytöksestä, jonka vuoksi hän kumarsi häntä vähän ja hymyili hänelle, lepyttääksensä häntä.
"Täten käsketään sinua, heti tämän saatuasi, ottamaan selvän: kuka se oli, joka viime yönä humalapäissään ja sopimattomia lauluja laulaen kulki englantilaisen puiston kautta ja herätti opettajattaren, franskalaisen madam Eugénie'n ja häiritsi häntä? Ja mitä vartijat sillä aikaa tekivät ja kuka vartijana puutarhassa oli ja salli semmoisen epäjärjestyksen tapahtua?
Micawber, jos nyt muuttaisitte maasta". "Pää-omaa, Madam, paä-omaa", arveli Mr. Micawber synkästi. "Tämä on suurin, minun sopii sanoa ainoa vastus rakas Mr. Copperfield", myönsi hänen vaimonsa. "Pää-omako?" huudahti tätini.