United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !


Lähinnä valkeata lattialla viruvat talon uskolliset vartijat, Kiiski ja Käpy, tuon tuostakin raottaen silmiään, ikäänkuin vakuuttaakseen talonväelle, että heidänkin on varsin hyvä olla lämpöisessä pirtissä. Mutta uunille on kiivennyt kiilusilmäinen vanha kissa, jolle ties mistä syystä on annettu pulska Pekon nimi. Hiljaista on kaikki, tyyntä ja rauhaa.

Vipusen laulaessa vanhoja luottehia Wäinämöiselle: Kieli laski lausehia, Kuin on sälkö sääriänsä, Ratsu jalkoja jaloja. Morsiamen kutomista kehutaan häävirsissä: Niin sen piukki pirran ääni, Kuin käki mäellä kukkui; Niin sen suihki sukkulainen, Kuin on portimo pinossa; Niin sen käämi käännähteli, Kuin käpy oravan suussa.

Mitä tieät tehnehesi Teitkö murhan, vai varastit? Kun oot vangittu kovasti, Lyöty rautoihin lujasti; Kun on huulet rikki lyöty, Kaikki hattusi halastu, Oot kun oksalla orava, Käpy suussa kääntelevä. Meiän kuulusa kuningas, Majasteetti maan isäntä!

Kun se taas alkaa tällä tavalla, niin sitä kestää yhden itätuulen ajan. Helga yksin jäi tupaan pistämään verkkoaan, poskessa hehkuva täplä ja kuumeinen silmä kyyneltä keittäen. Käpy keikkui laihoissa, hermostuneissa sormissa, kurahtaen silmukan läpi ja vetäisten siihen rasahtavan solmun.

Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa? JUHANI. Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa. TIMO. Eikä tarvitse hänen lukea. JUHANI. Ei tarvitse hänen lukea!

Minä soisin saavani levätä kahden metsäpolun risteyksessä, missä jänönen ohi kuukkii ja orava käpy suussa hyppelee ja lintuparvi juosta piipertelee ja onnelliset ihmiset käsi kädessä astelevat eivätkä aavista, että siinä on se, joka heidän onnestaan iloitsee. Se oli suuri, tuuhea kuusi, oksat maata viistättäen.

Tuonne poikki Alhokaisen niityn se on rientänyt kohti Savijokea; yli joen se on juossut ja viimein kadonnut saaliinensa Keritynvaaran kumisevaan korpeen. Poloinen Antti! Viimeinkin läksivät miehet liikkeelle tuoreita suden jälkiä myöten. Molemmin puolin niitä näkyivät selvästi kahdet koiran jäljet. Kiiski ja Käpy olivat niinmuodoin apuna, ja tämä rohkaisi miestenkin mieliä.

Minäkö?" änkytti maisteri aivan neuvotonna. "No, taivas, pikkuruinen käpy on tarttunut teille tuohon noin!" Maisteri pyyhkäsi käpysen parrastansa, jota hän piti

Käpy oli pudonnut puusta ja sattunut maahan, mutta vinhassa vauhdissaan oli se koskenut Lewenhauptin otsaan ja poskeen, joihin se jätti punertavan jäljen. Vaistomaisesti pyyhkäsi Lewenhaupt kasvojansa kädellään, mutta moisesta vähäpätöisyydestä huolimatta loi hän hurmautuneen katseen ympäristöön ja astui alas, mielessään ainoastaan se korkea päämäärä jota hän tavoitteli.

Kaikki lapset rakastavat satuja, koska heillä niiden piirissä on täysi vapaus tehdä itselleen uusia mielikuvia. Satu ja leikki ovat vain kaksi eri puolta samasta luonnonvietistä. Leikissä sanoo lapsi: saattaahan tämä keppi olla minun hevosenani, tämä männyn käpy lehmänäni, tämä nukke neitisenä, tämä kaarnan pala laivana, tämä hieta kuoppa kaupunkina!