United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä vaadin nimittäin, että tämä poikani valittaisiin minun jälkeeni astumaan keisarilliselle valtaistuimelle; minä kutsutin tätä varten kokoon valtiopäivät ja käskin niin Kvaamalaiset kuin mahtavimmat valloitetuista kansoista kokoontumaan juhlallisesti tunnustamaan tämän lapsen kruununperilliseksi.
Illalla huomasin minä että syynä tähän olivat olleet seetripähkinät, joita minä kaadoin noin puoli korttelia kummastakin saappaasta. Toisen päivän iltana kutsutin minä kokoon ne luteerilaiset, mitä täällä löytyi. Kahdentoista hengen suuruinen seurakunta saapui paikalle; niistä kaikki muut paitsi kaksi ymmärsivät suomea.
Ruma nainen aukasi minulle oven ja sanoi, ett'ei Irene kaukaan aikaan ollut hänen luonansa käynyt, vaan kyllä hänen vanhempi sisarensa, jonka minä sitten kutsutin luokseni. "Mutta mitä sain vastaukseksi? "Jumalatar Klealla siksi minä kutsun häntä, koska hän on Heben sisar oli sairas lapsi hoidettavana, ja jos tahdoin tavata häntä, niin minun piti mennä hänen luokseen.
Kun olin valmis lähtemään, kutsutin Malm'in kautta, joka oli minua seurannut, papin vielä kerran ulos puheelleni. Pappi tuli, ja minä vein hänen syrjään, sanoen ruotsiksi: "Jos olette rehellinen minua kohtaan, tahdon ilmoittaa teille merkillisen asian". Hän vannoi olevansa rehellinen ja uskollinen. Silloin sanoin minä: "Tässä saat rahasi takaisin, nimeni on Löfving.
Tämä taas käveli pitkine piippuineen lattialla ja alkoi jutella: »Minä kutsutin sinut tänne sitä varten, että antaisin sinulle selkäsaunan, kun et sinä lakkaa kurittamasta sitä akkaasi. Olen sinulle siitä jo niin monta kertaa puhunut ja varoittanut, etkä sinä näy ottavan puheesta vaaria niin... Riisu nyt turkki ja takki päältäsi.» Ella soperteli jotain, josta ei oikein saanut selvää, mitä se oli.
Niin olikin aikomukseni; vaan, veikkoseni, minun täytyy tunnustaa sinulle eräs asia. Mikä? Seikka on semmoinen, että kun minulla oli niin hirmuisen ikävä, niinkuin sanoit, ja kun, taskussani oli seitsemänkymmentä viisi pistole'a, jotka annoit käytettävikseni, kutsutin luokseni ajan kuluksi erään herrasmiehen, joka matkusti tästä ohitse, ja pyysin häntä pelaamaan kanssani kuutiota.
MARIA. Eikä; Hymyilee vaan. Mut, armo, paras teidän Ois pitää vahti varalta; se miesi On varmaan järjiltään. OLIVIA. Tuo hänet tänne. Min' olen vimmattu kuin hän, jos rinnan Asetat iloisen ja synkän vimman. Ihana neiti, he, he! OLIVIA. Hymyiletkö? Tosissa mielin sinut kutsutin. MALVOLIO. Tosissako, neiti? Minä se voisin olla tosissani.
Minä rankaisen vaan tottelemattomia, enkä semmoisia kuin te, jotka tottelevat ... liiankin hyvin... Ja todistukseksi siihen, muistutelkaapa mieleenne, milloin minä kutsutin teitä luokseni ja koettakaapa muistaa, mitä teille saman päivän iltana tapahtui. Juuri samana iltana rouva Bonacieux ryöstettiin pois.
Kun pastori oli vielä saanut täydellisen vaitiololupaukseni, kehoitti hän minua rauhassa lähtemään takaisin Kemiöön. Kun olin pihalla satuloinut hevoseni valmiiksi, kutsutin pastorin ulos. Vedin hänet hiukan syrjään ja lausuin: »Tahtoisin ilmoittaa teille jotakin, jos vain voin luottaa teihin.»