United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
ENOBARBUS. Siis, auta vauhtia ja juo! MENAS. No niin! POMPEJUS. Egyptin pitoja ei nämä vielä. ANTONIUS. Likipä pitää. Sarkat täyteen, hei! Caesarin malja! CAESAR. Tästä soisin päästä. Tukala työ on aivojansa pestä, Kun yhä ne vain ryöttyy. ANTONIUS. Aikaas seuraa. CAESAR. Ma vastaan: sitä hallitse. Mut ennen Janoan neljä päivää, kuin näin yhden Kulutan juontiin.
Vähitellen näkyy hän jo kyllästyneen näihin ikäviin hallinnollisiin puuhiin, sillä 12 p. heinäkuuta kirjoittaa hän "tuntemattomalle": "Olen juuri saanut valmiiksi pitkän lausunnon Pariisin kirjastoista. Siitä kai minä olenkin näin kivulloiseksi käynyt. Minä kulutan aikani turhanpäiväisesti sekautumalla asioihin, jotka eivät minulle kuulu ja annan sysätä niskoilleni kaikki muiden ihmisten tehtävät.
Sitä on kauhea kestää. Minä näen heidän puhuttelevan häntä kadulla. Hän nauraa ja haastelee ja näyttää olevan mielissään siitä. Minä kävelen edestakaisin tavatakseni häntä, ja kulutan siihen suuren osan omasta, vähästä ajastani. Minä ansaitsen silloin tällöin kumarruksen.
Minä kulutan päiväni niinkuin yönikin muuttelemalla tuolilta tuolille, ainaisessa vihan vimmassa, joka tekee elämäni sietämättömäksi. Eikä tässä vielä ole kaikki. Vanhuuteni, ruumiini raukenemisen, sen minä kyllä voisin kestää. Jos tuo Gaude olisi ainoastaan edistänyt ryppyjen saantia, voisin minä antaa hänelle anteeksi ja lohduttaa itseäni sillä, että kaikesta täytyy maksaa.
Siinä olisi kiitos siitä, että kulutan saappaitani tässä rämeisessä syrjämaassa siitä, että komennan renkejä ja lurjuksia, jotka eivät muuta ymmärrä kuin juoda palkkansa oluena ja paloviinana. Minun pitäisi mukamas ulottua joka paikkaan.
Hänkin oli aikanaan nuori, kaunis ja rikas herra, mutta hän joi liiaksi sampanjaa ja hänellä oli liian paljon ystäviä, ja kun hän nai minut, oli hänen terveytensä jo rappiolla. Mutta tässähän seison ja kulutan aikaa antakaa minulle lippu, hyvä herra ylioppilas, pienokainen odottaa." "Minä tuon sen itse. Missä te asutte?" "Viereisessä talossa. Toinen ovi, kun astutte portaita ylös." "Hyvä."
Tässä seison ja pidättelen herra Vesterkvistiä. Teillä on varmaan hyvin paljon tehtävää näin iltapäivällä. Vesterkvist. Ei laisinkaan, herra majuri. Iltapäivät kulutan huvituksissa ja aamupäivät samaten. Kummellund. Niin, niin, mutta! Teillä on varmaan jotain erityistä asiaa minulle, koska olette noin vartavasten vaivanneet itseänne. Vesterkvist.
»Minun tuntini ovat vain minuutteja enää», sanoi rosvo; »sitä surempi on armo, jos ne kulutan hyödyksi sille miehelle, jonka käsi aina on iskenyt minua, niinkuin minunkin käteni on vielä kipeämmästi lyönyt häntä.» »Sinunko kätesi olisi vielä kipeämmästi lyönyt minua! Sinä rikkipoljettu mato!» vastasi ritari, halveksivasti katsahtaen viheliäisen vastustajansa puoleen.
Siksi lausui hän vain lempeästi: Sinä? Millä sinä voisit ansaita siellä? Millä hyvänsä, väitti Liisa urheasti. Täällähän minä vain kulutan. Mitäs minä sitten teen? kysyi Johannes koettaen leikillisesti hänen päätään leuasta kohottaa. Sinä kulutatkin omia rahojasi, sanoi Liisa, painaen päänsä itsepintaisesti alas. Ja siinä on ero asiassa. Ei mitään eroa. Kaikki, mikä on minun, on sinun.
Katso, äiti on usein nuhdellut minua, että kulutan niin paljon vaatteita, jotka maksavat sinulle paljon rahaa, ja äiti oli oikeassa, sillä minä olen repinyt paljon kevytmielisyydestä ja huolimattomuudesta.