United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Emme henkeä vedä muille koko asiasta. Uskokoot he vaan olevansa kuuliaisissa ja pitäkööt Johannesta sulhasena. Tuusan jevlat! Syntyy heidän kanssaan kujeilla tänä iltana. KORTESUO. Mitä kujeilla? Siihen tässä vielä olisi halua. Tuoltapa ne tulevat. ANNA LIISA. Antakaa minun olla! Antakaa minä en tahdo tulla sisään. RIIKKA. Sinun täytyy. Me emme jätä sinua enää sinne yksin.
Moineaudkin veti suunsa hymyyn; oikeana, suruttomana Pariisin työmiehenä ei hänellä ollut muuta huvitusta kuin kujeilla eukkonsa kanssa saatuaan miestä väkevämpää suuhunsa. Pienokaisia tuli ilman että hän edes tiesi siitä, ja hän pitikin niistä niin kauvan kuin ne eivät olleet lentäneet pois pesästään. Ja sitten ne tekivät myös työtä ja hankkivat vähän rahaa taloon.
Ja noita sitä yhtäkaikki kumarrellaan ja kunnioitetaan. Rehellinen työmies ei ole ihminenkään tuommoisen pohatan rinnalla. Ja mikä kumma siinä lienee, että vaikka ne eläisivät kuin siat, ja vaikka viekkaudella ja kujeilla itselleen kokoovat rikkauksia, niin ei ne siltä kiinni joudu... »Laki on niinkuin laki luetaan», sanoo sananlasku. Mutta annahan olla! jos minä sittenkin menisin hänelle työhön.
Venhe vedettiin miehissä korkealle maalle, ett'eivät poikavekarat yön seutuna saisi sen kanssa kujeilla. Sitte jäivät nuoret rantaan huuhtelemaan hikeä pois poskiltaan, mutta Esa ja Kalle lähtivät päätä suoraa kylään asioilleen.
Lähetämme kihlakortit ympäri, ilmoitamme sanomalehdissä ja kävelemme käsikynkkää kadulla. Eikös niin? HELMI. Mutta mitäs täti sanoo? Joka on sinulle niin vihanen tätä nykyä että ! Hän leppyy! Annahan olla, kun minä tästä rupean hieromaan ystävyyttä henkien kanssa. HELMI. Kuule, Renne, sinä et saa kujeilla tädin kustannuksella, minä en suostu siihen. Sinulla ei ole sanan valtaa.
Minua todellakin haluttaa vähän kujeilla kanssanne, jos ei muuta varten, niin pitääkseni teille tarpeellisen luennon kainoudesta... Neuvoksen paikka! Sepä on, kautta kunniani, pauvre offert näihin aikoihin, ilman välipuheitakin. Puuttui vain tuo ei vielä, joka teki suorastaan naurettavan vaikutuksen.
Loukatun ylpeyden vastikään hiljennyt, julma tunto heräsi hänessä jälleen uudella voimalla kohta kun Maslova mainitsi lasaretin. Hän, Nehljudof, maailman mies, jonka kanssa mikä ylhäinen neiti tahansa olisi pitänyt onnena päästä naimisiin, oli tarjoutunut tuon naisen mieheksi, mutta tämä ei ollut malttanut odottaa, vaan alkanut kujeilla välskärin kanssa, ajatteli hän inholla katsoen Maslovaan.
Minullako ei sanan valtaa? Sepä kumma! RENNE. Ei tässä asiassa. Minä saan kujeilla hiukkasen yhtä hyvin kuin muutkin henget, jos niin sattuu. Herran poika, olenhan minäkin henki, jos kohta minulla pohjalastina on lihaa ja verta. Eikös niin? Tule nyt jo tänne, eläkä ponnistele vastaan. HELMI. Elä, Renne hyvä, elä minulla on niin paha omatunto. RENNE. Paha omatunto? Mistä?
Ja kun minä jo niin varmaan tiesin, enkä enää todistuksia tarvinnut, ja kun minä kerran pettääkseni niitä, jotka aina urkkivat minun tunteitani otin kirveen olalleni ja läksin metsään, vaikka sinä olit meillä ja muiden mukana iloisesti visertelit meidän suuressa tuvassamme, ja kun minä tulin metsään ja sydän soi riemusta, ja tulin aidanpanopaikalle, tahdoin minä kujeilla ja hiipien lähestyin kahta torppareistani, jotka siinä olivat työssä, huhkaistakseni äkkiä heidän korvaansa.
Synti on nyt tänä aikana niin suuri, että saatana uskaltaa julkisesti kujeilla itse meidän pyhiemme nähden ja jos ei pyhä inkvisitioni anna vähintäkin parinkymmenen vääräuskoisen henkäistä mustaa sieluansa liekissä, niin nielee paha vihollinen pojan sekä luostarin että kirkon, ynnä meidät viheliäiset, jotka olemme kiedotut "