United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei hän ollut ruma, vaikkei juuri kauniskaan, tukka tuuhea, vaalean keltainen, silmät vaalean harmaat, iho punainen ja valkonen ja koko olennossa jotain hentoa, kukkamaista. Mutta suun ympäri oli piirre, joka antoi kasvoille hiukan tyytymättömän ilmeen, kuten hemmotelluilla lapsilla usein voidaan huomata. Niitä näitä kysellen joutuivat he rantaan, jossa professori oli heitä vastassa.
Tyttö näytti melkein riippuvan hänen käsivarressaan ja hänen silmänsä olivat herkeämättä tähdätyt sivulta sulhon kasvoja kohden ja erinomainen intohimo tuntui hänen katseissaan liekitsevän... Tai uupumustako se lie ollut... Hän ei ollut juuri kauniskaan, liian karkealuinen hän oli, vankka alaleuka teki kasvot ankaran ja päättäväisen näköisiksi, ja hieman harmahtava hipiä osoitti, että nuoruuden ensi tuoreus oli paennut.
Laulu ei ollut pitkän pitkä, tuskinpa se lienee ollut kauniskaan, vaan äänessä, jolla se laulettiin, ilmestyi kumminkin jonkunmoinen kaipausta osoittava vivahdus, joka herätti minussa halun tulla tutuksi itse laulajan kanssa.
Vaikka ette olisi niin kauniskaan ja viehättävä, olettehan erään minun parhaimman ystäväni ystävä. Hyvä d'Artagnan! Ah, kuinka sydämmellisesti hän onkaan kiittävä teitä! Niin minäkin toivon. No niin, kaikki on suostuttu; menkäämme nyt. Ja te menette puutarhaan? Niin. Menkää pitkin käytävää; pieni porras vie teidät sinne. Hyvä; kiitoksia! Molemmat naiset erkanivat hymyillen suloisesti toisilleen.
Hän tunsi jo edeltäpäin hänen tilansa, ja sen ynnä heitä yhdistäväin siteiden kanssa olisi pitänyt häntä liikuttaa armeliaisuuteen ja rakkauteen puolisoansa kohtaan, jos tämä ei olisi ollut niin viehättävä ja kauniskaan kuin hän todella oli; mutta tuossa pimitetyssä ei vaikuttanut mitään se, mikä liikuttaa tavallisesti ihmisiä; hän vaan inhoi hyvillä avuilla lahjoitettua puolisoansa, häpäisi häntä pilkka- ja haukkumasanoilla, kun hänelle, monta päivää odotettua, vihdoin suotiin armo tulla kuninkaan silmäin eteen.
Siis laskevi leikkiä mieluisaan hän eukkoa muistellen; mut suuttuu, jos ei naurusi vaan ole vilpitön, herttainen. Näet, helmi hän oli se eukkonen, ja helmipä kalliskin; jos sietikin naurua hiukkaisen, toki arvoa runsaammin. Ja oliko nuori ja kauniskaan? Parhaillaan kukki jo hän, kun kolmas Kustavi Ruotsinmaan piti valtikkaa kädessään.
Kuinka hän oli miellyttävä, hieno ja samalla vapaa käytöksessään, pieninkin liike niin pehmeä ja viehättävä. Ei ollut kukaan niin kauniskaan kuin hän, Silmät loistivat ja huulet melkein aina olivat suloisessa hymyssä. Jotain arvokasta hänellä oli ruumiin koko asennossa, erinomattain siinä tavassa, jolla hän kantoi päätään. Semmoiseksi, kun voisi tulla!