United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuu kulta, Jumalan luoma, Lähes päätä päästämähän, Syötä Karjalan kaloja, Kuvetjärven kuorehia!" Suen vivulla käynyt. Kolm' on poikoa emolla, Kolme lasta vanhemmalla. Läksi poikanen kalahan, Toinen poika tuorehesen, Kolmansi suen vivuille. Tuli poikanen kalasta, Poika toinen tuorehesta, Ei tullut suen vivulta. Kenen poikoa ikävä? Emon poikoa ikävä. Läksi emo etsimähän Kaonnutta poikoansa.
Läksinpä, emo poloinen, etsimähän tyttöäni; juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. Etsin päivän, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. Päivän kolmannen perästä, viikon päästä viimeistäki nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Huusin tuosta tyttöäni, kaonnutta kaihoelin: 'Missä olet, tyttöseni? Tule jo, tyttöni, kotihin! "Noinpa huusin tyttöäni, kaonnutta kaipaelin.
Tuonne panin hanhoseni, Liitin lempilintuseni, Panin läävän räystähälle. Panin kukon kuulemahan, Mustan koiran muistamahan; Eipä kukko kuule'kana, Musta koira muista'kana. Jo päivänä muutamana, Huomenna monikkahana, Kävin itse katsomahan, Jo oli mennyt hanhoseni, Mennyt mielilintuseni." Läksin tuota etsimähän, Kaonnutta katsomahan. Vastahan halonvetäjä. "Oi veikko halonvetäjä!
Luopi lumpehet kokohon, haravoipi rannan raiskat, ruoposteli ruo'on ruutut, ruo'on ruutut, kaislan kaitut, joka hauanki harasi, karit kaikki karhieli: eipä saanut, ei tavannut hauinluista soittoansa, ikimennyttä iloa, kaonnutta kanteloa. Vaka vanha Väinämöinen astuvi kohen kotia alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin.