United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen oikein iloinen, sanoi Emilia, että olet minulle näin puhunut, sillä tunnen itseni ikäänkuin voimakkaammaksi. Nyt ei tunnu minusta enää ollenkaan itsekkäältä pyytää Juholta sitä, joka on hyvää ja hyödyllistä hänelle itselleenkin. Päivän selvää on, että minun pitää tehdä, mikä on parasta hänelle.
Palvelijakunta jäi vaunujen luokse ja tuo nuori pari läheni venettä. "Onko tämä tilattu vene?" lausui nuori mies, ja kun hän sai myöntävän vastauksen Juholta, auttoi hän seurassaan olevan naisen siihen ja astui itse jäljestä; vene lähti liikkeelle.
Mutta Esteri ojensi hänelle kätensä tervehtien sellaisella ilolla kuin nyt vasta olisi tavannut hänet pitkän ajan kuluttua. »Mutta jopa sinä olet laihtunut», sanoi hän ja huomatessaan lipun Juhon kädessä säikähtyen huudahti: »Herra siunaa, sinusta on tullut aivan mykkä?» Juho alkoi änkyttää, että ei hän juuri mykkä ole. Esteri oikein ilahtui ja otti lipun Juholta.
Maailma oli aivan ihan samalla kannalla ja samoin päin kuin ennenkin ja Herran aurinko paistoi aivan samalta paikalta kuin ennenkin, ja kuitenkin olivat Kanniaisen Juholta nyt rahat kaikki. Kaupungissa oli eräs varakas kauppamies, joka usein luotettaville perustuksille lainasi rahoja, semminkin hyödyllisiin yrityksiin: hänen tykönsä kääntyi lautamies tarpeessaan.
Saimme heidän tulostaan kuulla pitäjän kappalaiselta Oxeniukselta, ja päätimme hyökätä tuon lähes kymmenkertaisen vihollisjoukon kimppuun. »Kuinka monta niitä ypäjäläisiä olikaan, jotka sinä kerran heinätalkoissa löit käpälämäkeen?» kysyin Juholta odotellessamme vihollista erään avaran niityn laidassa Haaviston kylän alla.
Varsinkin erään tytön kasvoissa nähtiin loistava voittoriemu, mutta sillä ilmasi hän itsensä kielijäksi ja koko nuoriso rupesi halveksumaan häntä. Nuoriso olisi tahtonut arvossa pitää sekä Kanniaisen Juhon että Elsan, mutta he eivät odottaneet Juholta tuommoista käytöstä siveää tyttöä kohtaan, jonkatähden koko pila enemmän vähensi kuin toi kunniaa Juholle nuorison silmissä.
Minä tulen niin iloiseksi kun hän sinusta puhuu." Juholta ei puuttunut itsenarvoa ja hän oli ylimalkain varsin tyytyväinen käytöstapaansa; mutta kun hänen nuori vaimonsa häntä kiitteli, hänen silmänsä lausuessa vielä enemmän kuin suu, silloin tuli hän niin surumieliseksi ja pieneksi omissa silmissään.
Woimia ja ponnistuksia kysyiwät Juholta ne kiwet, jotka maan muodostuksen aikoina oliwat sattuneet matkallansa jäämään lewähtämään Perälän tiluksille, wähääkään aawistamatta, että he siihen jäisiwät niin kauwaksi, ja että he wielä kerran olisiwat kyntömiehen tiellä.
Ja kun neiti Smarin näytti uteliaalta ja lempeältä, niin Miina ilmoitti että Esteri oli juuri saanut siltä uskolliselta, kelpo pojalta kirjeen. Miina olisi sanonut nimenkin, vaan kun ei muistanut! »Ihan kielellä pyöri», sanoi Miina ja koetti muistella. Ja neiti Smarin uteliaana odotti. Kirje oli Juholta.
Hän kutsui kokoon ystävänsä ja kylän miehensä iloitsemaan kanssansa. Lautamies oli nyt vierasten mielestä erinomaisemman iloisena, puheliaana ja vierasvaraisena, ja tämän syytä eivät he voineet käsittää. Kun kaikki tulivat iloisiksi viinasta, löi lautamies yht'äkkiä reiteensä ja huudahti: "toisin pitää olla maailman ja toisaalta pitää auringon paistaa, ennenkuin Kanniaisen Juholta rahat loppuvat".