United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon synnytyksen jälkeen tuntui Julien entistään kiukkuisemmalta. Ja hän oli ottanut tavakseen olla enää puhuttelematta vaimoaan muutoin kuin huutamalla aivan raivostuneen tavoin, kun taas hänen vaimonsa päinvastoin alensi ääntään ja koetti olla lempeä ja sovinnollinen välttääkseen kiistaa. Ja usein Jeanne öisin itkikin vuoteessaan.
Nyt olivat kauan aikaa ääneti kumpikin. Sitten sanoo Kustaava: Hannes ei saa vihotella. Kaiketi Hannes kiristeli yhteen hampaitansa, ehkä itkikin, koska Kustaava näin sanoi. Voi, hyvä jumala! Taas Kustaava puhuu: Kolmen vuoden kuluttua, sanoo eversti, pääset vänrikiksi. Ai, ai, ai, ai rupesi Kerttu itkien huutamaan, ja sekä Kustaava että Hannes tulivat katsomaan mikä hänen oli.
Nyt ne juttelivat, ja juttelivat ja väliin se nainen itkikin ja sieltäkös kuului jos jotakin. Oliko se joku huono nainen? Johan minä sen sanoin että se oli. Eihän se voinut olla kukaan muu. Ja teidän sisarenne kuuli kaikki? Niin! Ja nyt se on ruvennut käymään siellä edellä puolen päivän. Ja kerran minä kuulin kun joku soitti kelloa. Ja näillekö tuli hätä. Niin tassutettiin ja kuiskattiin.
Näytti, kuin olisi itkenyt, mutta jos itkikin, niin en luule pelosta itkeneen, vaikka hänelle oli kielillä puhujain suun kautta usein ennustettu, että hänen verensä kerran vainoojain käden kautta vuotaman pitää. Sitä mahtoi itkeä, että maailma pimeydessä vaeltaa ja valkeutta vihaa. Vainomiehet mahtoivat odottaa, että ukko alkaisi puhua, niin sitten kävisivät käsiksi.
Sähköttäkää vain minulle, ja minä lähetän omat laivani teitä täältä noutamaan! Kiitos sinulle! Eläköön Matti Kariniemi! Juodessamme hän heltyi, tuli lyyrilliseksi, itkikin lähtöään, mutta iloitsi siitä samassa silmänräpäyksessä. Voi, hyvät veljet, kun minä olen onnellinen! Antakaa minun syleillä teitä kaikkia! Te olette ainoat, joita minä tulen kaipaamaan.
Risto hyökkäsi päälle käsikähmään, mutta toinen piti miehuullisesti puoltaan. Muut pojat saapuivat Ristolle avuksi ja siinä he hangessa yksin tuumin vierittelivät poikaa, nimitellen häntä "vaihdokkaaksi, rymän mankaraksi, hönnin hassuksi" ynnä muuta, ynnä muuta. Vaihdokas-parka rukoili, itkikin päästäkseen pois, mutta se oli turhaa. "Kas tätä mamselia vaan", lausui Kotilan Aapo Jerikoa tölmien.
Ennen kirjoittamista hän jo kerran itkikin, kun hän tarkoitusta varten vapautti hetkeksi itsensä Bellamyn ilmanalasta ja läksi puiston yksinäisyyteen kirjoittamaan konseptia Georgin kirjeeseen. Häneen tuli semmoinen kuva, että Georg, joka oli matkustanut pataljoonansa kanssa leiriin, tulee siellä päivän marsseista väsyneenä telttaan ja mitään aavistamatta rupeaa aukasemaan kirjettä.
Nyt hän oli yksin, nyt hän sai itkeä rauhassa. Häntä palelsi, hän kietoi saalin ympärilleen, heittäytyi pitkälleen sohvalle ja nyyhkytti. Vakuutti kyllä itselleen, että hän oli onnellinen, ettei hänellä ollut mitään syytä itkeä, muuten hän vaan kun oli paha mieli, ja kun täytyi itkeä. Oikeastaan hän itki omaa taitamattomuuttaan, omaa kykenemättömyyttään, niin sitähän hän itkikin.
Sitten vasta minussa pääsi suurempi elämisen-halu ja työinto valtaan. Lapseni hyväksi halusin tehdä kaikkea ja kärsiä kaikkea. Työn välillä sitä usein hypittelin ja hyväilin. Se muhoili aina niin armaasti minulle. Toisinaan sentään itkikin sitä paremmin iloitakseen. Nyt rupesin jo miettimään lapseni tulevaisuutta ja kokoamaan varoja, että voisin vähin erin oman asunnon rakentaa.
Mutta kaikesta surusta huolimatta oli hänellä sentään taivas sydämmessä; ja kuitenkin oli hän vaan tuhma poika. Ja Dorotea jäi istumaan seljapuun alle ja itki sen tuhman pojan tähden. Satakieli lauloi ehkä tyttö juuri sentähden itkikin? kevättuuli hyväili häntä ehkä hänen sydämmensä juuri sen vuoksi oli niin raskas? ja kuu kumotti puitten, pensaitten välitse tähän sydämmeen.