United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kannella oltiin täydessä työssä ja komentohuuto seurasi toistaan huutajan huulilta. Purjeet löivät myrskykuurojen välillä raskailla ja voimakkailla iskuilla ja lämäyksillä mastoihin, samalla kuin nuorissa ja köysissä suhisi ja vinkui. "Kuntoon prampurjeen laskemisessa, kantanuora ja nostotouvi!" Rejer läksi heti kiipeämään reelingistä.
Hetkiseksi pysähtyi hän ollen kahdella päällä, ja Larssonin varoitus muistui hänen mieleensä. Olisiko tässä ansa? Kaikki oli hiljaa. Bertel astui miehineen rohkeasti, mutta hiljaa sillan yli. Kuka siellä? ärjäsi häntä vastaan pimeästä keisarillinen vartijamies. Ruotsalainen! huusi Bertel ja halkasi yhdellä iskulla huutajan pään. Toverit, linna on meidän!
Eikä kauan kestänytkään ennenkuin hän huuteluja kuulostellen pääsi huutajan itsensä perille, tapasi sen aidan takaa kosteassa ja tiheässä koivikossa, vihreäin lehväin alta, valkosten runkojen keskeltä. Se oli suurikasvuinen, kalpeaihoinen nainen. Paksu letti jatkui vyötäisille huivin alta. Hän hyppäsi aidan yli, tuli naisen luo ja sanoi: Koko päivän olen turhaan riistaa hakenut, löysinpä vihdoin!
Pari aliupseeria oli itseoikeutettuina johtajina liittyneet joukkoon, joka nyt hyökkäsi Perttilää vastaan huutaen: "Pois tieltä, talonpoika!" Perttilä, joka jo oli ennestään suuttunut, ei enää voinut hillitä vihaansa, vaan vastasi huutoon jotenkin tuimalla piiskan sivauksella, joka heitti maahan huutajan komean, leveälierisen lakin ja siihen kiinnitetyn kotkan sulan.
Huutajan uhkaavasta liikkeestä pelästyneinä nuo kolme eivät liikkuneetkaan paikaltaan, vaan katsoivat levottomasti toisiinsa.
"Sille, joka ensin pystyttää lippumme vallille, annan kymmenennen osan saaliista." Päälliköt riensivät eri tahoille. Kaikkia kiihoitti kunnian- ja voitonhimo. Johannes kääntyi juuri vesijohdon hävitetyn kaaren ympäri Belisarius oli antanut puhkaista vesijohdon estääkseen veden saannin kaupunkiin kun joku kutsui häntä hiljaa. Hämärä alkoi jo laskeutua, joten hän vaivoin tunsi huutajan.
Kohta hän tuon näki, katsahtain rivikuntia pitkin, toisen riistävän pois asun uljaan, maassapa toisen kaattuna, haavastaan punahurmein pulppuavaisin. Päin etumaisien eelle hän riens, asu välkkyvä yllään, 87 kaikuvin huudoin, kuin ikihehkuva liekki Hefaiston. Huutajan tuiman tuon heti huomasi Atreun poika, miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä lausui: "Voi mua!
Jäljestä huutajan ma itse juoksin, Ett'ei hän parullaan niin kävi toki Peloittais kansaa. Ollen nopsa juoksuun. Hän pakoon pääsi. Heti nyt ma käännyin, Kun miekan hälinän ja kalskeen kuulin Ja Cassion ääneen noituvan, jot' ennen En ollut koskaan kuullut. Tullessani Se kävi joutuun yhdess' oli miehet Ja iskivät ja löivät niin kuin äsken, Kun itse heidät eroititte.