United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Esa tuli samassa portaille, nosti Valpuria, joka puolitainnuksissa istui portailla, ja talutti häntä lesken luo. Ilosta itkien sulki tämä syliinsä kauan kaivatun lapsensa. Hän oli kuin houriossa, itki ja nauroi vuorotellen, pani kätensä ristiin, hieroi ohimoitaan ja, luoden silmänsä Valpuriin, lausui: "kuka olisi uskonut minulla tuommoinen tytär miten sovit nyt matalan majan asukkaaksi?"
Hän tunsi oman onnettomuutensa, mutta paljoa kovemmalta tuntui mielestä se, kun Loviisakin joutui hänen tähtensä onnettomaksi. Ikäänkuin houriossa saapui Jeriko viimein rukkiukon mökille, josta hänen ihmeeksensä vilkkui valkea. Siellä tapasi tulija lukkarin itseänsä odottamassa.
"Eipä tämä suden pesä taida olla niinkään huono", sanoi wanhempi waimo houris=päissään, hälisewällä ja sammaltawalla äänellä. "Suden pesä?! Miettiikö hän aloittaa wanhan wirtensä, palkinnoksi paljoista suurista waiwoistamme?" sanoi toinen tuwassa olewa waimonpuolen ääni. "Luultawasti on hän houriossa.
Sinä olisit pettänyt meitä molempia! Puhu, puhu!" "Mitä äitivainajani mahdollisesti on puhellut, siihen perustuu tuo huhu. Hän oli viime vuorokauden houriossa ja silloin kerrotaan lesken käyneen hänen luonaan niin ja näinhän minä itse lesken makaavan äitivainajani kamarinlattialla, josta renki hänet korjasi "
"Olettehan houriossa, naapuri! Se on teidän poikanne, joka tahtoo minun tytärtäni ja hänen pitää saada haluttunsa, koska heidän molempien järkähtämätöin tahto niin on", sanoi Kolkki lujasti. "Melkeen hävyttömiä, kun tullaan itse varsojansa kauppaamaan! Milloin me olemme teillä käyneet poikaamme kauppaamassa?" ehätti Katru sanomaan, kun Kirri oli joutunut hämille Kolkin viimeisestä puheesta.
Sitä tuskaa ei voi kertoa, mikä raivosi sielussani silloin, kun äidin, isän, siskojen ja veljien sydämmet olivat niin kivettyneet, että voivat tukkia korvansa minun rukouksilleni, niin että semmoisessa tuskassani ei annettu vettä. Siihen tuskaan luulin halkeavani ja kuolevani kerrassaan pois. Viisi viikkoa olin ollut yhdessä houriossa ja kaksi kertaa kuului katsotun hengen lähtöä sillä ajalla.
Huolimatta muiden kiellosta ja waroituksista, pitkästä ja waiwaloisesta matkasta ja omasta nuoruudestaan, läksi hän matkalle. Kun hän perille oli tullut oli hänen isänsä parhaaltansa houriossa, eikä tuntenut lastansa, waikka hän tätä niin hartaasti kaipasi.
»Houriossa on raukkani taas», sanoi Latun emäntä ja mietti, miten hän huomauttaisi pastorille, että hän lähtisi, koska läsnäolonsa näkyi vain häiritsevän sairaan rauhaa. »Minulla on kiire ja tuskin hän siitä tointuu pitkiin aikoihin.
"Enkö minä oikein arwannut, että hän on houriossa?" sanoi mies, "mutta miten toisen käynee?" "Missä minä nyt olen?" kuului samassa heikosti toisesta wuoteesta. "Hänkin toki tointuu", sanoi mies ja käweli wuodetta kohden. "Olkaa waan huoletta, te olette molemmin hywässä suojassa; tarwitsette lepoa, sentähden olkaa murheetoinna!" sanoi hän sitten sairaille ja antoi heidän juoda raitista wettä.
Saatuansa kirjeen luetuksi, istui Juho äänetönnä, kyynelsilmissä, silloinkin kun hänen waimonsa ikään kuin houriossa jo niin wilkkaasti tunsi sydämessään Mikon paremman elämän tulewaisuutta. "Eihän sinun sowi, isä, olla nyt noin mykkänä ja surullisena.