United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä oli uudet vaatteet hänelle, kirjavat ja koreat, ja lapselle myös. Hän laski ne takaisin nyyttyyn ja sitoi sen kiinni. Lapsi oli levoton, itki koko päivän eikä huolinut rintaa. Pitkin päivää kuului pihasta ajamista, ääniä ja kellojen kilinää. Hevoset hirnahteli, koirat haukkui. Ei uhallakaan Marja tahtonut siitä mitään tietää. Ei tuotu hänelle ruokaa, eikä sillä väliäkään.
Iikka juoksi jo kaukana toisessa päässä kaupunkia silloin, kun isäntä hänen kadonneen huomasi. Juoksi toiselle maantielle ja hirnahteli tuon tuostakin. Maantien suuhun tultuaan tutulle paikalle, jossa ennen oli poikajoukkoa kyydinnyt omaksi ja niiden iloksi, hän pysähtyi katsoakseen oliko poikia. Ei ollut. Hirnui niitä. Ei tullut.
Puoli tuntia tämän keskustelun jälkeen seisoivat kaikki linnan asukkaat nuoren herransa ympärillä, jonka hevonen jo hirnahteli linnan portilla. Kreivi Bernhard oli suostunut voudin pyyntöön ja käskenyt kaikkia alustalaisiaan osoittamaan ehdotonta kuuliaisuutta mestari Aatamille. Synkkää nurinaa sekautui hurraahuutoihin; nuori kreivi ei sitä huomannut, vaan laski täyttä laukkaa Turkuun päin.
Mummo käski Elsan keittämään kahvia sillä aikaa, kun hän meni isännän kanssa emäntävainajan huonetta näyttämään. Elsa keitti kahvia. Kahvi oli jo kauvan valmiina, ennenkuin mummo ja vieras huoneesta palasivat. Hevonen hirnahteli pihalla isäntäänsä ikävöiden. Elsa katsahti akkunasta ja näki mummon ja isännän kuin myöskin leski Lundin tulevan emännän huoneesta kartanolle.
Luutakuormansa kaupaksi saatuaan hän näet meni maantien suuhun ja siinä odotteli ja hirnahteli ja silloin oli pian pikku poikia lauma hänen ympärillään. Usein he olivat valmiina odottamassa häntä. Sillä heillä oli hauskaa leikkiä hevosta Hepo-Iikan kanssa, kun Hepo-Iikka oli niin mainio hevonen.
Hän oli tuntevinaan hevosen pään, sen pienet korvat ja kirkkaat silmät, se kun tuontuostakin ojensi turpansa ikkunaan ja vähän hirnahteli; ja vieressä hän oli selvästi näkevinään solakan, valkoverisen tytön, joka itkien ojensi hänelle seljän ylitse kätensä ja pyysi häntä vain koettamaan onnea, luvaten itse puolestansa kyllä odottaa.
Ja kun taipaleelle vihdoin päästiin, niin eipä oltu pitkiin aikoihin nähty Iikassa sitä hevosryhtiä kuin nyt. Talvisen taivaan yöksi tähittyessä lähtivät he tielle, ja kun seuraava päivä hämärtyi, olivat he kaupungissa. Kuin vasta tallista jaloittelemaan laskettu varsa hirnahteli Iikka iloisesti, kun saapuivat ensimäisen kadun suuhun.