United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Professorin suruharsolla verhottuja kuvia oli pöydillä ja uuninreunustoilla ja aina kun tuli joku vieras ja tuttavat tietysti pitivät velvollisuutenaan käydä lohduttamassa kertoi hän heille veljensä elämästä ja kuolemasta. Hän ei ikinä sanonut voivansa antaa anteeksi itselleen sitä, että hän ei ollut viipynyt Haapasaaressa kunnes kaikki oli ohi. Mutta kuka sitä saattoi aavistaa!
Anna oli taas isänsä ja Hartin sekä Eksköldin parissa Haapasaaressa. Mutta ei tahtonut heidän suhteensa enää tulla entiselleen. Oli kuin jotain olisi särkynyt siinä. Hart oli päättänyt puhua suoraan Annalle ja kysyä, mikä oli syynä siihen, että heidän välinsä kaikesta huolimatta oli muuttunut, mutta osittain Eksköldin läsnäolo, osittain outo pelko pidätti häntä siitä.
Viime aikoina rouva Huovisen ja Elsan ollessa Haapasaaressa Eksköld teki aamusta iltaan työtä professorin kanssa laboratoriossa ja laiminlöi Elsan siinä määrin, että rouva Huovinen sangen paljon rupesi epäilemään hänenkin periaatteittensa vakavuutta. Ei auttaneet sokerileivokset eikä mitkään.
Hart nauroi. "Olenpa minä mahtanut olla koko barbaari täällä Haapasaaressa, koska sinua pelottaa." "Pelottaa! Sanoinko niin muka? Ei, mutta niin, en minä nyt osaa selittää mitä tarkoitan. Ei puhuta siitäkään sen enempää." Molemmat läksivät astumaan kotiin päin. Omituinen levottomuus oli tarttunut heihin, eikä tahtonut haihtua. "Anna, pysyyhän meidän välimme aina samana?" kysyi äkkiä Hart.
Kalastajaperheen jäsenet katsoivat etäältä kauhunsekaisella kunnioituksella professorin lätäköitä eivätkä yrittäneetkään niihin koskea, sillä he tiesivät, että professorin viihtyminen Haapasaaressa oli kokonaan niistä riippuvainen. Suuri sali huvilassa oli professorin laboratoriona, jossa pöydät olivat täynnä mikroskopeja ja kaikenlaisia pulloja ja lasipalasia.
Professori oli mennyt laboratorioon järjestämään jotain kirjoituksia ja Anna sekä Elsa olivat lähteneet Hartin ja Eksköldin kanssa noutamaan Vilma Aarniota Koivuniemestä. Rouva Huovinen oli nyt viipynyt täsmälleen viikon Elsan kanssa Haapasaaressa.
Hart ei koskaan ollut viipynyt siellä päivää enempää, sillä vaikka hän pitikin paljon vanhasta professorista, oli hän ennen aina otaksunut että Haapasaaressa, jossa Anna oli emäntänä, kävisi olo kovin ikäväksi. Mutta nyt olivat ajat muuttuneet.
Häntä nähtävästi vaivasi epätietoisuus, kumpiko, Vilmako vai Anna, saisi hänen sydämessään etusian. Vilma kyllä tiesi kokemuksesta, kuinka kiusallista tuommoinen epätietoisuus oli. Mutta Vilma oli hyväsydäminen tyttö, ja silloin yhden kerran Haapasaaressa Anna oli täydellisesti voittanut hänen sydämensä. Hän päätti siis olla jalomielinen ja luopua kokonaan kilpailusta.
Touhussa ja hyörinässä kului koko toukokuu, ja kesäkuun ensi päivinä Hart muutti professorin ja Annan kanssa Haapasaareen. Oli kirkas heinäkuun aamu Haapasaaressa. Anna astui juuri ylös uimarannasta, jossa hänen oli tapa joka aamu heti noustuaan käydä kylpemässä. Hän ojensi molemmat käsivartensa ja sanomaton hyvinvoinnin tunne täytti hänen mielensä. Kuinka nuori hän oli ja voimakas!
Annan huone oli yläkerrassa, josta oli näköala kauas yli aavan meren. Haapasaaressa ei koskaan käynyt satunnaisia vieraita, muuta kuin tärkeissä asioissa, mutta melkein joka kesä oli Eksköld, taikka joku muu yliopiston taitavimmista nuorista eläintieteen tutkijoista jonkun viikon professorin vieraana, ja silloin oli työaika aina ylimmillään Haapasaaressa.