United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Eiköhän se paranisi männynkärkki-vedellä?" "Ei tiedä, sitä en ole tullut koetelleeksi. Kyllä minä jo olen juonut tärpätit, tervavedet, tuomen kuoret ja suokanervat. Kyllähän ne kaikkikin hiukan helpottaa, vaan todellista apua eivät ne tuota. Niin kait minun käsitykseni on." Elsakin uinahti penkille ja kun heräsi oli jo aurinko korkealla.
Elsakin oli hylkinyt poikain seuraa, josta pojat olivat Elsalle nyreällä mielellä, syyttäen häntä ylpeäksi. Jotakin väliä heillä kuitenkin oli, päätti Liisa ja oli siitä varma. Tuira ja Elsa eivät tosin kirjoitelleet toisilleen, vaan sen vuoksi, että halusivat pitää asian salassa, säästää juorukellojen vaivoja.
Ensin nousi yksi kesken ruokapöydästä, sitten toinen ja kolmas, ja menivät pois nenäliina suun edessä, ja Elsakin, joka melkein loppuun asti istui, tuijotti totisena yhteen kohti, siihen juuri pöytäliinan mutkaan tähysti koko ajan. Ei kukaan uskaltanut virkkaa sanaakaan, ei Aatulta edes lohjennut yhtään tyhmyyttä. Se oli niin perin surullista.
Lopulta alkoi Elsakin hiukkasen asiaa käsittää, ja täytyi hänen myöntää Matin olevan entistäkin viisaamman ja paremman. Vaan eipä hän ollut ennen ajatellut mitään nyt sinne nuoreen tytön sydämmeen tunkeutui tuhansia uusia ajatuksia; ne saattoivat rinnan raskaasti aaltoilemaan, pusersivat kyyneleenkin silmästä.
Ja taitaapa sitä olla huolta itsekullakin vanhemmalla, olipa lapsi kuin hyvä tahansa.» »No ei suinkaan tarvitse huolehtia sellaisesta lapsesta kuin tuo Viion Elsakin on». »Elä sano sitä», sanoi vakavasti Nikkilä. »Minä luulen, että Viioska hyvinkin huolehtii. Viioska on viisas ihminen, kyllä se ymmärtää huolehtia. Elsa on hyvä lapsi ja kaunis.
Nuoret ovat melkein väsymättömiä astumaan. Niinpä Matti ja Elsakin, mutta sitten kun lapselta voimat loppuu, ei hän tahdo päästä paikalta pois. Kun vihdoin viimeinkin pääsivät Kirkkonummelle, oli aurinko jo aikaa laskenut ja tuskin kumpikaan jaksoi liikkua. Oli mökki maantien vieressä, siinä oli vähän enemmän huoneita kuin Elsan kodissa.
Hän oli keski-ikäinen hyvin jaksavan näköinen, ja pian osoittikin voimaansa, kantaen tavattoman suurta perunavatia kyökin pitkälle mustaksi maalatulle pöydälle. Tavattoman suoraan ja korkealle nousi höyry perunavadista. "Elsakin on täällä!" sanoi keittäjätär, laskettuaan vadin pöydälle. "Tulinhan minä." "Istu!"
Se sitten on somaa, kun ne oppivat puhumaan ja sanovat minua tädiksi. »Pirkko täti, Pirkko täti, ota 'ylliin.» 'Ylliin' se sanoi Ristolan Elsakin, ei osannut sanoa ässää. ANNA LIISA. Etpä sinä pidäkään varalta siellä ikkunassa, Pirkko. Katselet vaan tänne. Nyt jos Husso onkin puikahtanut ohitse, ettet ole huomannutkaan. PIRKKO. Eikä ole puikahtanut ohitse. Minä siitä vastaan.
Eräänä päiwänä ei hän kuitenkaan nähnyt häntä sinne tulewaksi, waikka aika oli kulunut tawallisen rajan siwu. Mieheni meni wainiolle tarkastelemaan likemmin, mitenkä asiat oikeastaan oliwat. Siellä tapasi hän Sakarin pellon pientareella kuolleena. Siinä makasi hän ihan suorana, oikea käsi pään alla; siinä paikalla oli Elsakin usein istuskellut.
Elsakin seurueinensa työnsi vaunua, eikä kauan aikaa kulunut, kun oli jo taas kotona. Rouva seisoi portaalla vastaan-ottamassa ja kun Anni sisään kannettiin, joka oli välillä nukkunut, sanoi rouva: "Hyvin sinun kanssasi lapset viihtyy! Olitteko Kluuvin rannassa?" "Olimme; siellä oli paljo muitakin", vastasi Elsa.