United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ah, Frits", vastasi hän, "minun sydämmeni on murtumaisillaan, kun ajattelen, että sinä lähdet pois. Mitä minä pidän väliä lahjoista." Ja Dorotea itki. Frits oli heittiö, ei hän edes langennut polvilleen ja vannonut hänelle taivaan ja helvetin, auringon ja kuun nimessä, että hänen sielunsa oli kuuluva Dorotealle.
Hän tunsi elävänsä täydelleen mukana, ja hän oli melkein varma, että tämä kaikki oli tapahtunut hänelle ja Dorotealle. Ja kun esirippu laskeusi, tuntui hänestä, että koko maailma oli hänet hyljännyt, että taivas oli häneltä sulkeutunut ja kaikki ollut mennyttä. Vain viimeisen laulun sävel soi vielä hänen sielussaan yhtä surullisena ja suloisena kuin Dorotean viimeinen sana: »Hyvästi!»
Kun he tuskin olivat pukeneet yllensä, menivät he alikertaan ja joivat aamukahvia, kunnes Kalle Wepupp tuli ajaen viedäksensä heidät sieltä. Frits lähettää terveisiä Dorotealle. Kuinka Swart tuli istuneeksi rummussa. Kuinka talonpojat ja musikantit tappelivat. Mitä Neu-Strelitsin porvarit siitä sanoivat. Kuinka ukko Krum valittiin puheenjohtajaksi ja ajoi koko seurueen pormestarin eteen.
"Hyvää iltaa!" sanoi Juhani nostaen takkiaan. Mutta nyt tapahtui, että se pieni rasia, minkä Frits oli antanut hänelle Dorotealle annettavaksi ja jonka hän oli piilottanut lakkiinsa, putosi lakista ja vieri ales Swartin emännän jalkain juureen.
Minä sanoin vaan lukkarin Dorotealle, ettei hän voisi saada Fritsiä sulhaseksi ja ettei hän ollut kyllin hyvä tullakseen sen pojan vaimoksi". "Olkoon vaikka niinkin", sanoi pappi, "vaikka olen täysin vakuutettu siitä, että te ette voisi saada parempaa miniää. Mutta minä olen tullut tänne varsin toisissa asioissa, enkä puhemiehenä.
Minä vain sanoin lukkarin, Dorotealle, ettei hän voi saada Fritsiä sulhasekseen ja ettei hän ole kyllin hyvä tullakseen sen pojan vaimoksi.» »Olkoonpa nyt vaikka niinkin», sanoi pappi, »vaikka minä tosin olen vakuutettu siitä, että te ette mistään voisi saada parempaa miniää. Mutta minä en olekaan tullut tänne puhemiehenä, vaan vallan toisissa asioissa.
Ja hän näki unta rakkaudesta ja onnesta ja Doroteasta se oli ihana uni he istuivat yhdessä käsitysten ja Frits sanoi Dorotealle uudelleen jäähyväisiä. Vain Juhani enää oli valveilla. Hän hosui ruoskallaan pois kärpäsiä ja ähkyi silloin tällöin, mutta kun jo koko seurue nukkui, ei hänkään enää voinut helteen kiusausta vastustaa, vaan antoi hevosten mennä omin päinsä ja sulki silmänsä.
Ja sitten he jatkoivat matkaansa, mutta silläaikaa kun he matkustavat, lähdemme me katsomaan mitä kotona on tapahtunut. Kun Juhani illalla tuli kotiin, hääräili Swartin emäntä porstuassa. »Hyvää iltaa», sanoi Juhani ja nosti hattuaan. Nyt piti tapahtua, että pieni rasia, jonka Frits oli lähettänyt Dorotealle ja jonka Juhani oli kätkenyt lakkiinsa, putosi ja kieri Swartin emännän jalkoihin.
Mutta Swartin emäntä oli utelias. Hän aukaisi rasian kannen ja näki sormuksen ja hiuskiemuran: »Mitä ihmeitä, kultasormus! Mitä *sinä* sormuksella teet, pökkö? Kelle se on aijottu?» »Hä, lukkarin Dorotealle.» »Keltä se on», kysyi eukko taas. »Sano heti!» »Koska te nyt niin välttämättä tahdotte sen tietää, niin se on Fritsiltä», sanoi Juhani.
Mutta Swartin emäntä oli utelias, hän aukaisi rasian kannen ja näki siinä sormuksen ja hivuskiharan: "Mitä ihmeitä", sanoi hän, "kultasormus paperissa! Mitä sinä kultasormuksella teet? Kelle se on aiottu?" "Lukkarin Dorotealle". "Keltä se on?" kysyi eukko jälleen. "Sano se minulle kohta!" "Koska te nyt niin välttämättömästi tahdotte tietää sitä, niin se on Fritsiltä", sanoi Juhani.