United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka ikänänsä tämän kävi, Lydia päätti seurata häntä ja tahtoi mieluisammin asua noissa maan-alaisissa holveissa keskellä kuoleman lahoavia jäännöksiä, kuin saavuttaa puolustusta sillä, että hän laski ijäkkään isänsä sinne yksin menemään. Täällä siis Cubulos ja Lydia etsivät suojaa ja Julius seurasi heitä. Julius oli suurimmassa vaarassa.
Rohkenetko toivoa, että olisit heittänyt miekkasi ja luopunut tyttärestäsi? Pois se!" Julius astui vanhuksen luo, suuttumuksesta vavisten. Cubulos tarttui häntä käteen ja painoi sen sydäntänsä vastaan. "Jalo ystävä! Sinun sanasi viihdyttävät minua. Sinä et voi tietää, mitä kauhua verenvuodatuksen ajatus synnyttää kristityissä. Mutta sinä puhut rauhaa omalle tunnolleni.
Julius astui eteenpäin kantaen Lydiaa ja Cubulos seurasi häntä lähellä; heidän perässään tulivat sotamiehet ja näitten jälestä tunkeusi hurja väkijoukko. Viimein he saapuivat Suburralle. Täällä laski Julius Lydian maahan ja sotamiehet astuivat eteenpäin heidän edessään ja takanaan, raivaten heille tietä. Ylityisin liekit punastuttivat taivaan lakea.
Sentähden on omatuntoni arka, minä varon syntiä kaikissa teoissani ja tunnen että kaikki, mitä teen, on syntistä; mutta hän on minun toivoni. Hän on ollut elämäni toivo. Hän ei hylkää minua. Häneen minä turvaan." Cubulos peitti kasvonsa käsillään. Molemmat ystävät viipyivät vielä vähäisen aikaa ja lähtivät viimein.
Ei tätä suloista lasta varten tappaisin vaikka kaksikymmentä vihollista." "Ja minä tuhat!" lausui Julius kiivaasti. Cubulos ei vastannut mitään, mutta hänen silmänsä sädehtivät mielihyvästä, kun hän katseli nuorukaista, joka jalossa innossaan seisoi hänen edessään. "Minua ihmeyttää, mitä sinä olet lausunut!" huudahti Cineas todesti kummastuneena.
Molemmat vieraat istuutuivat; palvelustyttö toi lampun ja, kun he olivat tulisoittonsa sammuttaneet, yksinkertaisen lampun himmeä loisto yksinään valaisi huonetta. Vanhus kertoi heille, että hänen nimensä oli Cubulos ja hänen tyttärensä nimi Lydia. Julion ja Cineaan oli nyt parempi tilaisuus katsella uusien tuttaviensa ulkomuotoa.
Mutta uusi elämä toi muassaan muutoksensa ja Cubulos näytti tuntevan, ettei hänen käynyt omiin ajatuksiinsa vaipuminen. Mutta Cubulolle oli hänen menneestä elämästään tullut yksi muistettava kokemus, jota ei ole tarpeellinen tässä kertoa. Tämä kokemus oli semmoinen, joka tuotti toivoa muille ja sen muisto lohdutti hänen omaa sieluansa.
Tässä murheellisessa surevassa joukossa löytyi kuitenkin yksi, joka ei näyttänyt tietävän mistään murheesta eikä surusta. Tämä oli kunnian-arvoinen Cubulos. Hänessä tapahtui muutos tässä paikassa. Hän oli ennen ollut miettivä ja umpimielinen, alinomaa peläten syntiä, ja epäillen uskoansa.
Minä se juuri olen; mutta jos minä havaitsen sinussa, joka olet kristitty, tämmöisiä tunteita, mitä ajatella? Eikö minun täydy luulla, että kaikki on vaan kehnoutta ja hengen köyhyyttä ja ylenkatsottavaa viheliäisyyttä?" "Ei, ei", vastasi Cubulos. "Jos etsit totuutta, älä minusta eikä muista mitään päätä. Sillä kaikki ihmiset ovat heikot ja voimattomat. Me olemme syntiä ja pahuutta täynnä.
Voi! hän kuolee minun tähteni; minun jalo, kallis Galdoni! Olenko minä tappanut sinun?" Labeo katsoi ympärilleen etsien apua. Tällä hetkellä joukko ihmisiä riensi portista sisälle. Isaak oli etupäässä. Ijäkäs Cubulos seurasi. Labeo sanoi nopeasti: "käskekäät muutamien miesten ottaa hänet ylös ja seuratkaat minua."