United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei suinkaan kukaan tahdo moittia sinua mistään", sanoi Baard vitkastellen, jotain hänen piti sanoa. "Jos ei muut, niin ainakin minä itse" vastasi Marit. Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää. Marit katseli uteliaasti ympärillensä. "Vai täälläkö sinä olet asunut niin kauan, Eli", sanoi hän viimein; "Skjöltessä on somempi", lisäsi hän.
"Kyllä kai sinulla on kahvia äidillesi, Eli?" kysyi Baard. "Kahviako? Se on tietty; mutta etkö tahdo ruokaa?" kysyi Eli, "on kyllä yksinkertaista, mitä minulla on, mutta saisit pitää hyvänäsi yhtä kaikki. "Kiitos kahvista", sanoi Marit, "mutta ruokaa en tahdo". Pian kaikki kolme istuivat kuppiensa ääressä. "On kaunis ilma tänään", sanoi Marit. "Niin, se on totta", sanoi Eli.
"Tähänkö hän lankesi?" kysyi hän taas. "Niin, juuri siinä hän makasi", vastasi Eli. "Vai niin " sanoi Marit; "jää nyt hyvin". "Joko sinun pitää mennä?" "Niin, nyt mun täytyy katsoa että tulen kotia jälleen", sanoi Marit, "nyt olen valmis". Baard ja Eli saattoivat häntä ovelle. "Sunnuntaina käyn Herran Ehtoollisella", sanoi Marit. "Vai niin siunaukseksi ja autuudeksi sitten", sanoi Eli.
"Hyv' on", sanoi Vigleif nauraen suin silmin, "kyllä sitten hääkartanossa saavat tervehdyksen Skjöltestä"; hän tarttui lakkiinsa ja juoksi ulos. Vähän ajan perästä näki Marit hänen ratsastavan kuin villitty tietä myöten. Hän löi hevosta ratsuraipalla, niin että se täyttä laukkaa juoksi mäkiä ylös. Totta oli että Eli vietti häitä sinä päivänä Baard Andersen'in kanssa.
"Niin, toivokaamme parasta", lisäsi Baard, "ja häpeä sille, joka sinua kadehtii. Ihmiset puhuvat siitä kuinka mainio kartano Skjölte on, ja suurin kunnia siitä on tuleva sinulle, sanotaan". "Niin, ja tosi se on" sanoi Eli. "Hm " sanoi Marit, "jos olisi tehty yhtä hyvää työtä sisällä kuin ulkona, niin ei hätää olisi". Ja hän katseli surumielisesti noita molempia, jotka istuivat hänen edessänsä.
Eli saisi olla tämän luona sill'aikaa taloutta hoitamassa. Baard teki niinkuin oli luvannut; hän meni vuorten yli puhuttelemaan isäänsä, ja päätettiin silloin että heidän häitänsä vietettäisiin samana syksynä. Jos Vigleif olisi käynyt kirkossa viime aikoina, olisi hän saanut kuulutuksen, mutta sekä hän että Marit olivat harvoin kirkossa nyt, Toren kuoleman jälkeen.
"Siunaukseksi ja autuudeksi!" sanoi Baard, ojentaen hänelle kättä. Marit tarttui Baard'in käteen, piti sitä kauan omassaan, katsoi hänen silmiinsä ja nyykytti hänelle päätänsä, mutta ei voinut lausua sanaakaan. "Kiitos", sanoi hän viimein, "kiitos sulle". "Mutta etkö tahdo ajaa kotiin, äiti" sanoi Eli, "hevonen on tallissa".
Mutta vaikka Eli olisi saanut valita tuhatta kertaa uudestaan, olisi hän valinnut samoin. Hän tunsi itsensä onnelliseksi kaikessa köyhyydessään. Baard oli hyvä ja siivo, mitä muuta hän taisi toivoakaan? Surullista oli hänestä vaan ajatella äitiänsä, joka istui yksinänsä kotona Skjöltessä.
Sitten hän meni ja tyttäret jäivät hämmästyneinä seisomaan keskelle huonetta. Marit ei mennyt kotiin, vaan kulki lahden ympäri menevää tietä myöten ja suoraan Baardin taloa kohti. Siellä hän kolkutti ovea. Baard ja Eli istuivat molemmat tuvassa kahvia juomassa. He olivat kuin puusta pudonneet nähdessään Maritin; sillä ensi kerran hän nyt astui heidän kynnyksensä yli.
"Niin, tämä ilma on edullista perunoille", lisäsi Baard. Juteltiin sitten ilmasta, sadosta ja useista asioista. "On hyväksi eduksi sille, joka saa sadon Skjöltestä tänä vuonna", sanoi Marit. "Sen olet kai itse saava", sanoi Baard. "Ei ole helppo tietää kuinka kauan elää", vastasi Marit. "Kuinka voit puhua noin, äiti", sanoi Eli, "Jumalan avulla elät kauan vielä".