United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gunhild puhalsi kahviin, jotta hetken äänettömyys syntyi; Marit istui vastapäätä, kuppi kädessä katsellen ja kuunnellen Gunhild'ia, joka levitteli itseänsä takan vieressä. "Juo nyt niin kauan kun se on lämmintä", sanoi Gunhild nyykäten Marit'ille; "ei meistä eikä kahvista ole mihinkään kun lämmin on poissa. Mutta mitä aioinkaan sanoa rahat jotain vaikuttavat muori, rahat, sanon minä.
Tytöt tulivat hänen luokseen... Tai tulevat vieläkin... Rientävät parvessa, katselevat häntä ihailevin silmin, ja nauttivat kahvista, jota hän heille keittää ... tai keitti. Ja nauttivat hänen soitostaan ja laulustaan: hän näet osaa tavattoman joukon kuplettilauluja.
"Kyllä kai sinulla on kahvia äidillesi, Eli?" kysyi Baard. "Kahviako? Se on tietty; mutta etkö tahdo ruokaa?" kysyi Eli, "on kyllä yksinkertaista, mitä minulla on, mutta saisit pitää hyvänäsi yhtä kaikki. "Kiitos kahvista", sanoi Marit, "mutta ruokaa en tahdo". Pian kaikki kolme istuivat kuppiensa ääressä. "On kaunis ilma tänään", sanoi Marit. "Niin, se on totta", sanoi Eli.
"Kiitoksia, tulemme kyllä", vastasi hän ja meni kamariin, "vaimoni pitää paljon kahvista, kuten kaikki naishenkilöt." "He ovat niin iloisia, kun saavat tarjota, ettei minulla ole sydäntä kieltää", sanoi hän hiljaa, istuutuessaan sohvaan ja pyyhki nenäliinallaan kasvojansa.
Sanoiko se olevan matkan itsellään tännepäin? Kai sillä mahtoi olla, koska sanoi tulevansa. Eikähän tuo olisi suuri kierros, vaikka tulisi asian alkaenkin. Kiitos kahvista ja viinistä ... jos minä sitten lähden. Jos Emma tarvitsee potattia, ennenkuin virolainen tulee, niin meiltä kyllä saa ... meillä on niitä samoja potattia, tuossa poika juuri kantaa säkkiä aittaan.
Vaan jos kahvi kallistuupi, Niin on veron vetona Suomenmaassa mainiona; Tuskin Suomehen sahoilla, Lankkulastilla tahoja, Tahi poltolla potaskan, Tahi tervalla takaisin Tuleepi tuhatlukuja, Jonka summan Suomalaiset, Veron kahvista vetävät, Kun ei kasva kaunis ruoka, Vilja Suomessa suloinen, Ei eläne sen enemmän Kuin kaloa kalliolla.
Pulskemmaksi et voi tulla kahvista ja vehnäleivästä. Mutta mene vaan tehtaaseen, koska et huoli Lintulan Kasperista, talollisen pojasta." "Isä, kuinka voit sanoa niin", huudahti äiti, "kyllähän Miina tarvitaan kotonakin ja ne tehtaantytöt ovat niin kelvottomia." "En minä aio tulla kelvottomaksi", sanoi Miina, "Liisa voi auttaa äitiä, hänhän on jo seitsemännellätoista ja pojat auttavat isää."
»Eikös Keskitalo kahvista pidä?» ihmetteli sisar. »Rinta!» yskähti Keskitalo lyhyen, kuivan yskähdyksen. »Minä kyllä pitäisin, vaan kun se ei pidä, niin minkäs mahtaa», jatkoi hän kuin itsestään pilaa tehden. »Istu nyt sentään!» kehotteli Uutela, yhä hymysuin ja silmät säteillen. »Minä tässä juuri siskolleni kerroin, mitkä tuumat meillä nyt on mielessä.
Eihän teillä anteeksi pyytämistä. Minä vain pahoittelen, että satuin tulemaan. Ei nyt siitä enää! Johan minä sen selvitin. Mutta kun minä näen Kyllä tekevällä työtä. Haudantakaisia aikoja saisitte odottaa, jos mieli tulla silloin kun ei meillä työntouhua. Minä en ole oppinut toimettomuuteen enkä taida oppiakaan. Mutta pankaa nyt enemmän kermaa. Paremmat ihmiset harvoin pitävät mustasta kahvista.
Rejer istuutui hetkisen ja puisteli kahvikuppia saadakseen viimeisen sokerin suuhunsa; hän näki hengessään hauskan joulun, vaan vastasi huolettomasti pannessaan kupin pöydälle: "Vai niin, olkoon sitten sinänsä! Paljon kiitoksia kahvista!" Hän nousi taas lähteäkseen. "Ei, kuuleppas nyt, ystäväni! me sovimme kyllä, luullakseni!